Päiväkirja

25.11. MILO KASVAA
"Hei! Minä poika kasvan ja tohisen kovasti. Pari päivää sitten levitin ensimmäisen kerran hajujani potkimalla maata ja tänään nostin ensimmäisen kerran jalkaani. Hampaita minulta tipahtelee nyt tosi kovaa vauhtia. Kaksi hammasta on saatu talteen, yksi kulma hammas ja yksi takahammas. Toivottavasti kumminkin saan uudet hampaat tilalle, etten jää harvahampaaksi ;) Kyllä ne uudet hampaat ovat eteen tulleet ja muihin tällä hetkellä "hampaattomiin koloihin" näkyy pian putkahtavan hienot hampaat. T: Elina ja harvahammas Milo."

Syyskuu 2004

20.9. BONON TERKUT!
"Täältä Oulusta terkut kaikille Pikkupaimenen koissuille ja erittäin lämpimät sisaruksilleni ympäri Suomen ja tietty myös Portugaliin! Olen kuulkaa nähnyt ja kokenut jo aikalailla paljon asioita sillä jokapäivä on ollut uusia ihmisiä, koiria ja muitakin eläimiä, joita olen jututtanut. Minua on viety paljon ympäri kaupunkia, metsiä, rantoja ja toreja....ja hauskaa on ollut! Toi mun iskä ja äiskä sanoo, ettei oikea nimeni "break the rules" ole kyllä tuulesta temmattu...hih mitä sillä tarkoittaneekaan. Mutta olen jo kuitenkin aika tottelevainen vaikka välissä pitää revitellä ja testailla omia ja muitten rajoja mutta leikillänihän minä vaan...on niin kivaa olla pentu! :o) Iskä pitää minusta myös päiväkirjaa, että saa myöhemmin naureskella ja muistella kun meikäläinen on ollut niin ihana pienenä. Tällä hetkellä opetellaan nätisti kävelemään vitjassa joka ei ole vielä ihan bravuurinumeroni mutta enköhän pian ymmärrä etten pääse eteenpäin jos innostun liikaa vetämään. Välissä matkan teko on taas tosi hidasta kun kaikki ympärillä on kiinnostavaa. Ilmoittelen taas jossain vaiheessa itsestäni ja miten meillä täällä menee! T: Bono, Jupe ja Heli."

11.9. MILON TERVEISET
"Hei! Tänään sain tehtäväkseni haistella ensimmäisen jälkeni! Minä osasin sen! Olin mahtava ja upea Milo poika! Olen opetellut seisomaan, istumaan, menemään maahan sekä vierelle ja tulemaan tänne. Yritän kovasti myös pystyä hillitsemään itseni ”hyökkäämästä” ruokakuppini kimppuun, sen saan tehdä vasta saatuani luvan ” saa ottaa”, mutta joskus nuo asiat vain pääsevät unohtumaan. Minua on myös kuskattu monissa paikoissa, olen ollut katselemassa agility kilpailuja, se vaikutti todella kivalta puuhalta, ainakin emäntäni olisi kovasti jo halunnut mennä minun kanssani radalle, mutta vielä se saa luvan odottaa. Pentukurssilla olin myös haistelemassa muita koiria sekä samalla reisulla pääsin katsomaan ISOJA eläimiä, hevosia, mutta niitä tyydyin katselemaan parin metrin päästä, olivathan ne
sentään niin isoja! Olin myös ”isoveljeni” (sheltti Aatu) sekä emäntäni kanssa kävelemässä kylällä jossa oli paljon autoja. Ne suhahtelivat ohi ja aina välillä katsoin parhaaksi yrittää piiloutua ruohikon sekaan, jotta ne eivät näkisi minua mutta lopulta se rupesi kyllästyttämään minua ja katsoin ”isostaveljestäni” mallia ja kävelin reippaasti eteenpäin. Työmaalle minua on myös kuskattu. Olen nähnyt traktorin ja kaivinkoneen sekä rekan , ne eivät minua pelota enää niin hirveästi, vain pikkuisen jos ne menevät kolisten ohi. Olen tainnut myös hurmata kaikki työmaalla työskentelevät ihmiset =) Olen nähnyt kaksi valkoista villakerää, taisivat olla lampaita, mutta en jaksanut kiinnostua niistä yhtään, olin hieman väsynyt silloin. Tänään minut vietiin ihan uuteen paikkaan ja minä poika kävelin rohkeasti sisälle ja hetken päästä nukahdin sinne, en pelännyt yhtään! Remmissä osaan kävellä aika hyvin, mutta joskus minä aivan riehaannun kun se heiluu houkuttelevasti sivulla ja otan remmistä kiinni ja kiskon lujaa, mutta silloin en ikinä pääse eteenpäin. Iltaisin ja aamuisin olen energisimmilläni. Etenkin illalla tykkään juoksennella talossamme ja aina olen valmis opettelemaan jotain uutta! Sellainen Milo poika minä olen."

11.9. OTTEITA KIRKEN ELÄMÄSTÄ
"Mie Pikkupiika olen ollut kokonaisen viikon pyörittämässä tätä uutta kotia. Se pyörii sittenkin ja hyvin on pyörinyt - minun komennossani. Villi ja vapaa on minun mottoni. Haravointi on mukavaa. Tai haravassa roikkuminen ja lehtikasan pöllyttely. Olen ollut Kemijoen rannassa. Nilkkasukat kastelin. Pojat uivat! Mie en. Mie tunnen nimeni. Äippä nimesi minut auringonjumala Helioksen tyttären mukaan. Olen kaunein kaikista. Olen Kirke. Rasavilli." (5.9.)

"Mie olin aivan mahdottoman villissä illalla. Juoksin ja villisin niin, että nukuin kuin pikkupossu koko yön. Mie pidän veljet kurissa, kiljahdan ja roikun poskissa. Kyllä mie sitten tiedän koska pitää lopettaa - vähäksi aikaa. Koirateatteria pojille, hih! Mutta mulla onkin vielä leikin aika, aika ihanan pikkukoiruuden. Mulle tuikkii kaikki tähdet ja siintää saaret leikkien. Olenkohan mie pojitten mielestä rasittava? Ei. Rakastettava mie olen. Lapin piika." (9.9.)

"Heippa te siellä alkukodissa. Mie kasvan kohisten. Mulla on jo pienet kaunistukset etujaloissa. Meillä kävi vieraita - Gipsy ja Rasta. Minnan omat briarditytöt. Rasta on vasta vauva 6 kk. Villi kyllä oli. Gipi on rouva ja kiltti. Mie en yhtään pelännyt, en edes aluksi, vaikken ikinä ollut nähnyt sellaisia karvakoiria. Mulle käy koira kuin koira, kunhan pitää minusta. Kyllä väsytti - poikiakin! Olen aivan ihana. Olen aivan suloinen. Kuka nyt ei minusta pitäisi." (11.9.)

5.9. PENTULA HILJENEE...
Kaikki pennut ovat lähteneet maailmalle, pentuaitaus purettu talon päädystä, talomme tuntuu hiljaiselta. Olo on haikea, mutta onnellinen. Kaikki pennut saivat hyvät, turvalliset ja luotettavat kodit :-) Pennuista viimeinen Hermes (josta tuli Disneyn uusimman klassikon mukaisesti Koda) lähti perjantaina Iisalmeen. Koda sai kaverikseen paitsi kaksi kaksijalkaista poikaa, myös Heran Toto-veljen. Toivotamme kaikille pennuille onnea ja sinniä elämään ja pentujen omistajille kärsivällisyyttä ja iloisia hetkiä! Muistakaahan kertoa kuulumisianne :-)

2.9. KIRKEN KIRJE
"Heippa! Olen kovasti kotiutunut tänne lapin portille. Mie olen aika villiminkki; juoksen ja pompin, hypin ja juoksen hepulia sisällä ja ulkona. Varsinkin illalla mie olen tosi villissä. Oottakaapa, ko mie vähän vielä kasvan kunnon rasavilliksi, niin onhan siinä muilla kummastelemista ja hämmästelemistä. Eilen pääsin kuitenkin mukaan hakutreeneihin, koska ilmassa oli niin ukkosenuhka, ettei äippä uskaltanut minua pikkupiikaa yksinkään jättää. Tällä kertaa en oksentanut autossa, vaikka matka oli pitkä ja tie kovin kuoppainen. Ei. Miepä nukuin! Pääsin sitten lopuksi tutustumaan ihmisiinkin. Kaikki ovat minusta aivan ihastuksissaan. Minustapa hyvinkin. Konna-malikin olisi aivan kauheasti halunnut tutustua minuun, muttei sitä vielä päästetty. Kyllä se Konna häkinkin läpi oli aika iso. Konna aivan itki, kun ei
päässyt. Semmoisia ne ovat ne pojat. Tänään kävin ensimmäisen oikean metsälenkin. Minua kyllä kannettiin enemmän, kuin olisin halunnut. Ihan umpiseen metsään mentiin. Voi, mitä hajuja, ääniä ja pehmeää sammalta. Pääsin kuitenkin vähän itsekin pomppimaan. Mie osaan kyllä muutenkin vaatia. Kiljun ja kirkun. Pojat varastavat minulta leluja ja purutavaraa. Silloin mie kyllä suutun, suutun mutten voi mitään. Äippä onneksi kuulee ja tulee apuun. Olen mie semmoinen Kirke. Taistelutahtoa minulla on ja vetoleikki on mukava voittaa. Mie rakastan sylissä olemista ja rapsutuksia, ruokaa tietenkin ja leikkimistä, velipoikia ja kaikkia. Terveiset Kirke, Kirke-kulta, Pumpulipallo pohjoisesta."

Sivun alkuun

Elokuu 2004

31.8. TERVEISIÄ KIRKELTÄ
Tänään saapui tekstiviesti Kirkeltä: "Mie tulin autolla tänne Peräpohjolaan. Autossa mie nukuin äipän sylissä. Mulle tuli vähän huono olo, jouduin oksentamaan kolmesti. Kotona mie kyllä säikähdin minun ISOA veljeä. Niin kamalan pelottavan näköinen, että mie ihan kirkaisin ja lujaa. Mutta Minoslabbis on aivan kiltti. Mie olen nukkunut koko yön äipän kanssa. Pojat saivat jäädä alakertaan. En itkenyt yhtään. Ihan totta! Aamulla puoli kuudelta mulla oli KAMALA nälkä. Söin, leikittiin ja taas nukuin. Ulkona olen juossut, repinyt velipoikia poskesta, hakenut puita. Mulle onkin tehty jälki! Pikkupiikan ensimmäinen pikkujälkiruutu. Mie osasin! Mie olen kuulemma ihana. Pumpulipallo, nappisilmä, pimpula. Terveisin Kirke." :-)))

31.8. APOLLON UUTEEN KOTIIN
Tänään pentueen söpöstä pikkupoika-Apollonista tuli Milo ja se lähti uuden perheensä mukana Lapualle. Veli matki siskoaan ja oksensi matkan aikana kaksi kertaa... Milon koirakaveriksi tulee perheen Aatu-sheltti ja epäilemättä Milo saa myös paljon kavereita asuinalueen lapsista :-) Toivotamme Milolle ja uudelle perheelle paljon iloisia hetkiä ja Aatulle hyviä hermoja! Ollaan yhteyksissä!

30.8. ARTEMIKSELLA UUSI LAUMA
Tänään lähti Artemis (kutsumanimeltä Kirke) kohti pohjoista Tervolaa. Jo pentulassa Kirke pärjäsi loistavasti lauman ainoana narttuna ja nyt se "pääsee pistämään pojat kuriin" myös jatkossa. Artemiksen kavereina telmivät tästä päivästä lähtien bordercollieuros Nelson ja labradorinnoutajauros Minos. Artemiksen kotimatka oli sujunut ikimuistoisesti: se oli oksentanut kolme kertaa autoon välillä Kokkola-Kemi. Tästäkin huolimatta toivotamme uudelle omistajalle erittäin antoisia hetkiä Heran ainoan tytön seurassa!

29.8. NÄKEMISIIN, KUULEMISIIN!
Tänään pojat Poseidon (kutsumanimeltään Bono) ja Dionysos (kutsumanimeltään Eddy) lähtivät uusiin koteihinsa Ouluun ja Kokkolaan. Vaikka tiedämme uusien kotien olevan erittäin rakastavia, harrastavia ja kaikin puolin mallikelpoisia, tuli silti haikea olo. Onneksi pojat asuvat niin lähellä, että varmastikin näemme ja kuulemme heistä usein :-) Ensimmäinen yö uudessa kodissa oli molemmilla pojilla odotetunlainen. Bono oli herättänyt perheensä aamulla 5.30, minkä jälkeen vauhtia oli piisannut. Eddy heräsi yöllä neljän maissa, mutta oli onneksi nukahtanut pian uudelleen. Ja meillä täällä, se on tunnustettava, rauhoittui kummasti kun nämä vipeltäjäveljekset ovat poissa ;-) Saimme nukkuakin jopa aamu kahdeksaan normaalin kello 6-7 herätyksen sijaan.

28.8. VENETSIALAISTUNNELMISSA
Kokkolassa vietetään tänään Venetsialaisia, veden, tulen ja valon juhlaa. Pentujen näkökulmasta juhlinta tarkoittaa sitä, että täällä ammutaan raketteja, paukutellaan papatteja. Onneksi asumme maalla, jossa paukuttelu pysynee kohtuudessa ja raketit kuuluvat sisälle vaimeampina kuin Emilian "tahtoo -kiekaisut". Tähän mennessä kukaan viidestä pennusta ei ole huomioinut noitapillien viuhuntaa tai rakettien rätinää, vaan leikki jatkuu normaaliin tapaan. Tosin puolen yön aikaan pauke varmasti vielä kasvaa - seurataan miten se pentuihin vaikuttaa. Kuten eilenkin, myös tänään pentuja paijasi meidän lisäksemme kolmen hengen ryhmä. Huomenna on haikea päivä, sillä vilkkaat pojat Poseidon ja Dionysos lähtevät uusiin koteihinsa.

27.8. KOLMAS MATOKUURI
Pennut aloittivat tänään kolmannen Axilur-kuurinsa, kesto kolme päivää.

26.8. ENSIMMÄINEN PENTU PESÄSTÄ POIS
Lauma on nyt pienentynyt viiteen, sillä Zeus (Pp. Be Brave) jäi eilen Jyväskylään omistajansa Anan kanssa. Sunnuntaina Ana ja Zeus (uudelta kutsumanimeltään Flynn) matkaavat kotiinsa Portugaliin. Olemme erittäin tyytyväisiä siihen, että Ana tuli itse hakemaan pennun eikä sitä tarvinnut laittaa yksin lentokoneeseen :-) Onnea uuteen kotiin, ole nimesi veroinen!

25.8. LYHYT VIIKKOKOONTI
Erittäin kiireinen viikko takana. Viikon aikana on tapahtunut paljon: pentuihin on käynyt tutustumassa erinäinen määrä ihmisiä niin lähistöltä kuin Itävällasta ja Portugalista saakkakin. Pennut ovat yhä iloisia ja toimeliaita, niiden hampaat ovat entistäkin terävämmät ja pomppuvoima kasvaa vain. Olemme joutuneet korottamaan 50 cm korkeaa pentuaitaustamme jo kahteen otteeseen. Erityisesti Zeus kokee uuden korkeuden hauskana haasteena. Se on kehittänyt nopean kiipeämistekniikan, pongahtaa ulos aitauksesta, juoksee nopeasti talon ympäri ja parkkeeraa itsensä etuovelle odottamaan sisäänpääsyä. Muuta uutta pentulassa: tänään neljä pentua matkusti uudelleen Jyväskylään kasvattajan luo. Ja vihdoinkin, vihdoinkin on saatu aikaan päätös siitä mikä pentu kullekin uudelle omistajalle tulee. Suuret kiitokset kaikille omistajille valtavasta kärsivällisyydestä :-)

21.8. ENSIMMÄINEN UKONILMA
Tänään Öjassa jyrähteli, salamoi ja ropisi oikein kunnolla. Pentuja ukonilma ei haitannut lainkaan - ne nukkuivat lähes koko ukonilman ajan. Onkohan niiden korvissa vikaa... ;-) Pennut myös pääsivät sisällä telmuamaan talon jokaiseen huoneeseen. Vaikka pentujen paikka sisällä on tavallisesti lapsiportilla varustettu olohuone ("pentula"), olemme jo hyvän aikaa ottaneet tavaksemme päästää pennut tutustumaan myös koko taloon. Välillä kukin yksinään, välillä muutama kerralla ja tänään taas koko jengi. Ja tämähän on pennuista ilmeisen hauskaa! Matot menevät rullalle, kaikista uusista tavaroista tulee makeita saaliita ja kuisti-makuuhuone -akseli on ilmeisen hilpeä vuoristorata. Pennuilla on aina hyvin hauskaa, mutta vanhemmalla bordercolliellamme ei. Näiden "tutustukaa uusiin asioihin" -leikkien ajaksi Demi on aina laitettava joko makuunhuoneeseen tai ulos. Sen hermot eivät enää kestä iloisesti pomppivia pentuja. Illalla pentuja kävivät vielä Jerry ja Tomi rapsuttelemassa.

20.8. PIRSKATIN PENNUT!
Kahden päivän ajan meillä on ollut suuria ongelmia talomme päädyssä sijaitsevan pentuaitauksen kanssa. Ensin pennut alkoivat kaivautua aidan alta: milloin tepsutteli Zeus, milloin Hermes takapihalla hyvin tyytyväisen näköisenä. Kun tukimme aitauksen alaosat, hilpaisi Hermes ensimmäisenä aitauksen yli. Aitaus on sentään 50 cm korkea! Ja kun yksi keksi homman, niin muut tietenkin seurasivat. Onneksi pennut lähtivät aina tepastelemaan takapihalle tai oven ollessa auki tulivat sisälle meitä moikkaamaan. Pennut myös tulevat luokse kutsuttaessa "pentupentupentu" tai viimeistään kun sanomme taikasanan "ruokaa!". Nyt on aitaus korotettu parilla laudalla. Saa nähdä riittääkö se vielä reiluksi viikoksi. ---- Pentuja kävi moikkaamassa tänään yksitoista henkilöä.

18.8. ELÄINLÄÄKÄRISSÄ
Ohi on, pentujen ensimmäinen käynti eläinlääkärissä. Ensin pennut saivat tipat silmiinsä, minkä jälkeen kukin silmäpeilattiin. Kaikkien silmäpohjat, mykiöt, sarveiskalvot ym. olivat ok, eivätkä kenenkään silmät osoittaneet CEA:ta. Tämän jälkeen kullekin tehtiin eläinlääkärin tarkistus, pistettiin parvorokotus niskaan ja napautettiin tatuointi vasempaan korvaan. Pentutarkastuksen todistukset ovat kaikilla identtiset: silmät ja silmäluomet normaalit, purenta leikkaava, sydän normaali, iho- ja karvapeite normaali, napatyrää ei, raaja-asennot normaalit, häntä normaali ja uroksilla molemmat kivekset laskeutuneet. Kaikki kiljaisivat tatuoinnin aikana, mutta rauhoittuivat pian "kenneltyttö" Kikan hellään hoivaan ja ottivat nokoset eläinläkärin lattialla. Suuret kiitokset Kikalle avusta! Tulomatkalla autossa oli hyvin hiljaista...

Sivun alkuun

18.8. SOSIAALISTA ELÄMÄÄ
Eläinlääkärissä käynti oli se päivän "suuri tapahtuma". Sen lisäksi pennut saivat myös annoksen normaalia, sosiaalista kanssakäymistä. Oululaiset Juha-Pekka ja Heli kävivät rapsuttamassa pentuja Helin vanhempien kanssa, ja illemmalla pentuja kävivät katsomassa Jerry, Nikke, Raimo ja Juho (7 v).

17.8. SATEISIA RAPSUTUKSIA
Tänään pennut olivat sisällä normaalia enemmän - satoi, ripotteli, väliin vettä tuli kuin saavista kantaen. Pentuja rapsuttelivat Emilian Tatu-setä ja Tanja sekä Pentti-vaari. Eilen pentuja hoivasivat kokkolaiset Tanja ja Satu sekä pennuille jo hyvin tutut Jerry, Nikke ja Pentti-vaari. Eilen myös sattui kiintoisa kohtaaminen kaivinkoneen kanssa. Pennut olivat ulkona aitauksessaan, kun Öjan multimediaverkkoa rakentava kaivinkone aloitti työnsä talomme edustalla, parikymmentä metriä pentuaitauksesta. Kaivinkoneen ensimmäisen ja toisen rysäyksen seurauksena pennut sukelsivat turvaan omaan katokseensa. Kun ääni vain jatkui, pennut ilmeisesti yhteistuumin päättivät äänen olevan vaaratonta. Niinpä kaivinkone teki työnsä loppuun ja pennut telmivät keskenään täysin normaaliin tapaan.

16.8. PENTUJEN VIRALLISET NIMET
Pentujen rekisteripaperit ovat saapuneet. Niiden viralliset nimet ovat (satunnaisessa järjestyksessä) Pikkupaimenen Breaking Waves, Pikkupaimenen Blind Love (narttu), Pikkupaimenen Break the Rules, Pikkupaimenen Before Dawn, Pikkupaimenen Between U'n Me, Pikkupaimenen Be Brave.

16.8. MATKA JYVÄSKYLÄÄN
Eilen matkasimme pentujen kanssa Jyväskylään kasvattajan luo. Lähdimme matkaan aamulla ennen kymmentä ja palasimme Kokkolaan puolenyön tienoilla. Pennut pistimme matkan ajaksi Heran näyttelyhäkkiin ja Hera makasi yksin auton "koiraosastolla". Matka sujui yllättävän mukavasti: pennut vikisivät ensimmäiset viisi minuuttia, minkä jälkeen niiden olemassaoloa ei enää kuullut. En tiedä johtuiko äänettömyys/matkan helppous tottumuksesta (pentujen neljäs automatka), Heran läsnäolosta vai häkistä. Jyväskylässä oli ihana nähdä vanhoja ystäviä! Lea hoiti pentujen 6-viikkoiskuvauksen (kuvat tulevat pentujen kotisivuille mahdollisimman pian) ja Sari tarkisti pentujen rakenteen, purennan ja urosten kivekset. Kaikkien pentujen purenta oli ok, samoin kaikkien urosten kivekset laskeutuneet :-) Myös pentujen rakenteeseen olimme tyytyväisiä. Kiitokset myös Susannalle ja Sarin avustajille kuvaus- ja pennunhoitoavusta! Sarilla pennut myös tutustuivat isomummoonsa Colaan sekä komeaan isäänsä Nearsiin. Molemmat koirat suhtautuivat pentuihin esimerkillisesti - siitäkin huolimatta, että Dionysos oli hulvattoman ihastunut Colaan ja pomppi mummon päälle useaan otteeseen. Päätimme Sarin kanssa myös pentujen tulevat omistajat (Sari ilmoittaa asiasta pentujen omistajille). Hyviä koteja oli paljon ja valinta vaikea. Sen sijaan emme vielä päättäneet sitä, mikä pentu kenellekin uudelle omistajalle menee. Tämän päätöksen teemme myöhemmin tällä viikolla kun pentujen uusimmat kuvat ovat valmiit. Ja pentujen uudet omistajat: lämpimästi tervetuloa mukaan bordercollieiden vilkkaaseen ja hauskaan maailmaan!

14.8. RAUHALLINEN LAUANTAI
Tänään rauhallinen päivä ulkosalla. Pentuja kävivät katsomassa Emilian Helena-mummi, Aarno-pappa ja Tero-eno sekä naapurimme Gite. Huomenna lähdemmekin Jyväskylään näyttämään pentuja kasvattajalle. Siitä tulee pii-itkä ajomatka: lähdemme aamulla 9 maissa ja palamme varmastikin vasta iltamyöhällä. Jyväskylässä päätämme pentujen tulevat kodit ja saamme sieltä mukaamme juuri ajoissa tulleet pentujen rekisteripaperit.

13.8. VIKSUT VEIKOT
Jo useampana yönä olemme saaneet todisteen bordercollien älykkyydestä - tai uskomattomasta seuranhalusta tai uteliaisuudesta. Pennut ovat hoksanneet, kuinka olohuoneen ovea koristava, hakasella toimiva lapsiportti aukeaa. Ne hyppäävät tismalleen oikeaan kohtaan porttia, tarpeeksi korkealle ja sinnikkään pomppimisen jälkeen portti pongahtaa auki. Jos ei aukea, niin sehän ärsyttää suunnattomasti ja sitten kiljutaan. Pennuilla lienee lopulta hauskaa, meillä ei. Toissa yönä pikkutassut tepsuttelivat keittiössä kolmeen otteeseen... Yritämme keksiä vastaiskua, virittelemme hakasen ympärille ohutta köyttä. Varmaan tämän uuden yöhuvin seurauksena, pennut ovat olleet rauhallisempia päivällä. Yritämme epätoivoisesti muuttaa niiden rytmiä ;-) Tänään pentuja rapsuttelivat Jyväskylään matkanneet Bengt, Marianne ja Andreas sekä illemmalla kokkolaiset Katarina ja Vesa.

12.8. MATKA KAUPUNGILLE
Vuorossa ensimmäinen käynti kaupungilla ja samalla pisin ajomatka tähän saakka. Pakkasimme pennut auton takaboxiin ja ajoimme 12 km Kokkolan keskustaan. Automatka oli äänekäs: Hermes kiljui, Zeus säesti. Sen sijaan viime kertainen solisti Dionysos piti kuononsa kiinni. Tavoitteemme oli käydä torilla ihmettelemässä uusia ääniä, kokeilemassa uusia alustoja (se omituinen asfaltti, jota maalta ei löydy) ja tutustua muutamiin uusiin ihmisiin. Kävelymatka parkkipaikalta torille oli hidas. Vaikka pennut tuntuvat jo tottuneen kaulapantoihin, ne olivat nyt ensi kertaa narussa - ja naru vaivasi, kutitti, ärsytti samalla tavalla kuin panta pari päivää aikaisemmin. Pennut rapsuttelivat itseään, välillä pakittivat, välillä löysivät jotain erityisen mielenkiintoista maasta. Pennut herättivät suurta uteliaisuutta ja ihmiset tulivat katsomaan, kyselemään ja silittelemäänkin niitä. Mielestäni reissu oli onnistunut. Pennut vikisivät (varsinkin alussa), mutta eivät aristelleet lainkaan ihmisiä - Apollon jopa nukahti erään naisen syliin! Erityisen maininnan urheudesta ansaitsee Artemis, joka ensikertalaiseksi tepsutteli väliin yllättävänkin itsevarman oloisesti torilla. Tulomatkalla auton takaboxista ei kuulunut hiiskaustakaan. Kiitokset Mariannelle, Bentille ja Andreakselle avusta! --- Illemmalla lapualainen Elina tuli katsomaan pentuja isänsä kanssa. Koirakontaktina pennuilla jälleen Paddy-bordercollie, joka nuuskuttelee ja nuolee pentuja ja jota pennut yrittävät ottaa kiinni.

12.8. TOINEN MATOLÄÄKE
Pennut aloittivat tänään toisen matokuurinsa (Axilur). Samalla madotamme myös Heran ja Demin. Seuraava matokuuri onkin sitten hieman ennen pentujen luovutusikää.

11.8. ULKOILUA
Tavallinen päivä pennuille. Ulkona lähes koko ajan, rapsutuksia meiltä kaikilta. Illalla grillatessamme Apollon nukahti Mariannen syliin.

10.8. KUTITTAA!
Kaulapannat. Pennut saivat tänään ensimmäiset kaulapantansa. Ostimme varmastikin väärän väriset, sillä kukaan pentu ei oikein pitänyt omastaan ;-) Kutitti, rapsututti vallan kamalasti, mutta alkujärkytyksestä selvittyään kaulapannat eivät enää tunnu pentuja vaivaavan. Muutoin tänään: Paddy-bordercollie pitää yhä paljon pennuista ja luulenpa että pennut pitävät tätä 7 kuukauden ikäistä urosta idolinaan.

9.8. VIERAITA TANSKASTA
Ystävämme Marianne, Bent ja Andreas saapuivat tänään Tanskasta luoksemme vajaaksi viikoksi. Heillä on mukanaan kolme bordercollieta: Heran sisko Meghann, "siskopuoli" Zoe sekä Paddy-uros (7 kk). Heti ensinäkemällä Paddy ihastui pentuihin ja yritti saada niitä leikkimään. Ihastus oli molemminpuolista ja pennut todellakin tuntuvat pitävän tästä suuresta, sinisestä pojasta. Ainoastaan Hera ei pidä Paddysta ja niinpä Paddy ja pennut voivat olla keskenään vain kun Hera on sisällä. Tanskan vieraiden lisäksi pentuja kävi tänään rapsuttelemassa torniolainen Anttu.

Sivun alkuun

8.8. MAANTIEAJOA
Tänään oli vuorossa pentujen toinen autoajelu: ajettiin kauemmin ja lujempaa kuin ensimmäisellä kerralla. Jälleen auton takaboxi pysyi hyvin hiljaisena, kun laajustimme hiekkatietä pitkin kohti maantietä. Kun nopeus kohosi 80 km/h, rauhallinen matka muuttui kiljunnaksi. Dionysos, Hermes ja Zeus aloittivat ääniharjoitukset, korkealta ja kovaa. Sen sijaan varsin rauhallisina pysyivät erityisesti Poseidon ja Artemis. Päästimme pennut juoksentelemaan tyhjälle jalkapallokentälle ja tulomatkalla enää Zeus ilmoitti olemassaolostaan auton takaboxissa. Pentuja paijasivat tänään viiden hengen sukulaisryhmä sekä kaksi vierasta Oulusta ja yksi Raahesta.

7.8. HYPPYHARJOITUKSIA
Pentujen rapsuttelijoita riittää vain. Tänään niitä paijasivat Sophia (10 v), turkulaiset Sini ja Harri sekä eilisestä tuttu sukulaisrypäs. Päivä oli kuuma, pennut viihtyivät ulkona syreenipuun katveessä. Päästimme pari pentua kerrallaan juoksentelemaan myös pentuaitauksen ulkopuolelle. En tiedä kadummeko asiaa jo viikon päästä, sillä ruoho ilmiselvästi oli vihreämpää aidan toisella puolen. Esimerkiksi Artemis sai valtaisia hepuleita aidan sisäpuolella nähtyään veljien viipottavan "vapaudessa". Jos joku pentu onnistuu ponkaisemaan yli pentuaitauksen, se varmuudella on tänään pallon lailla pongahdellut Artemis.

6.8. ÄÄNI KOVENEE, PIDOT PARANEE
Pentujen kimakka ääni on saanut uuden TAHDON -vivahteen. Erityisen tehokas on kuusinkertainen "tahdon ruokaa kello kuusi aamulla" -pärpätys. Se ei tehoa Heraan, minuun kylläkin. Niinpä pennut saavat nappulansa aamulla kello kuusi (pahoittelut tuleville pentujen omistajille ;-), seuraavan kerran 14-16 ja viimeinen erä tulee illalla 21 maissa. Pennut ovat nyt alkaneet kannella suussansa tavaroita. Hilpeä näky on varsinkin Zeus Emilian kilisevä ankkalelu suussa. Toki pentujen elämään kuului myös tänään ihmisiä, sukulaisia tällä kertaa: oululaiset Tim ja Sisko, porvoolaiset Markku, Sari, Kimi, Minja sekä jo tutut Satu, Erin, Jerry, Tomi ja Pentti-vaari.

5.8. ENSIMMÄINEN AUTOAJELU
Pennut viettivät tänään lähes koko päivän ulkona, samoin me. Illalla lastasimme pennut auton takaboxiin ja ajoimme kyläilemään Tonin siskon luo. Ajomatkaa ei kertynyt kuin reilu kilometri suuntaansa, vauhti oli hidas ja tie kivinen. Auton takaosasta EI kuulunut kiljuntaa, vikinää, haukuntaa, ei kerrassaan mitään! Olimme totaalisen ällistyneitä, sillä olimme odottaneet korviaraastavaa huutoa heti auton käynnistyttyä. Kyläreissu sujui muutenkin hyvin: pennut olivat Satun takapihalla, jossa nuohoaminen jatkui täysin samanlaisena kuin kotipihallakin. Hermes teki muutamia yksinäisiä, pitkiä tutkimusmatkoja ja Zeus lähti selvästi muista kauemmas "pelaamaan jalkapalloa" Tonin kanssa.

4.8. YSTÄVIÄ JA UUSIA KASVOJA
Aamupäivällä iisalmelainen Susanna kävi katsomassa pentuja poikansa Eliaksen (5 v) kanssa. Iltapäivällä saimme kaksi uutta vierasta Oulusta ja yhden Kokkolasta. Mukava, rauhallinen päivä, joka pentujen kohdalla päättyi ulkosalla auringon laskua katsellen. Ikävänä asiana tänään tapahtui se, että vanhempi bordercolliemme Demi on nyt näyttänyt hampaitaan pennuille. Enää sitä ei jätetä vahtimatta pentulaan. Osasimme kyllä odottaa muutosta Demin käyttäytymisessä. Demi pitää äärettömästi "vaarattomista" pikkupennuista, mutta ei enää pidä turkissa roikkuvista, jo pikkukoiran kokoisista pennuista.

3.8. ULKOILUA, IHMISIÄ
Pentujen paijaus jatkuu vain. Tänään niitä rapsuttelivat Pentti-vaari, Jerry, Nikke sekä kokkolalainen Satu. Pentujen päivä sisälsi myös retken ulkosaunaan sekä kaksi ulkoilureissua. Suunnittelemamme autoajelu siirtyi päivällä, parilla.

2.8. RUUHKAA PENTULASSA
Jerry, Satu, Erin ja Pentti-vaari kyläilivät aamupäivällä pentulassa. Iltapäivällä ja illalla naapurimme tulivat katsomaan pihalla telmiviä karvapalloja. 13 pentuja paijaavaa ihmistä tänään. Voivatkohan pennut saada yliannostuksen kaikista näistä vieraista? Koska pennut ovat tällainen nähtävyys, Toni ajatteli ryhtyä myymään lippuja pihallemme ;-)

1.8. YSTÄVÄT RAPSUTTELEMASSA
Elokuu alkoi aurinkoisella sunnuntailla. Tänään pentuja paijasivat kokkolalaiset Päivi ja Markku sekä Sari ja Tero. Illemmalla pentuja silittelivät vielä Jerry, Aki (13 v), Satu ja Erin. Pennut hakeutuivat ihmisten syliin, ottivat välillä torkut ja jatkoivat jälleen nuohoamistaan. Ne olivat myös pari tuntia ulkona, mutta ulkoilureissu keskeytyi valtavaan kaatosateeseen. Vettä tuli kuin saavista, kun juoksimme pennut sylissä sisälle.

Sivun alkuun

Heinäkuu 2004

31.7. SUKULAISIA KYLÄILEMÄSSÄ
Jälleen uusia ihmisiä: Tonin Nina-serkku kävi tutustumassa pentuihin miehensä Jaskan ja tyttärensä Iidan (4 v) kanssa. Iida meni väliin sohvalle pakoon, sillä pennut kuulema "haukkaavat varpaasta palasen". Vierailu sujui mukavissa merkeissä. Pennut olivat ihmisistä kiinnostuneita ja pyrkivät joukolla syliin.

31.7. ÄIDINVAISTO KATEISSA
Hera ja Demi saivat tänään aamuruokansa kuistilla. Kesken syömisen pentulasta kuului todella kimakka ja hätääntynyt kiljaisu. Demi juoksi samantien, kesken ruuan, tarkistamaan tilanteen. Samoin kiiruhdin minä nähdäkseni, että tilanne oli jo ohi. Oletettavasti toinen pentu puraisi toista hieman arkaan paikkaan. Mutta mitä teki Hera?! Söi hirveällä kyydillä Demin ruokaa kuistilla, eikä näyttänyt lainkaan huolestuneelta pentujensa puolesta!

31.7. ONKO HEINÄKUU JO OHI?
Lähes kuukausi jo mennyt pentujen kanssa! Kuinka aika (ja kesä) vilahtaa nopeasti... On ollut ihanaa seurata pentujen kehittymistä avuttomista ja sokeista myyränpoikasista toistensa kanssa kisaaviksi pikkukoiriksi. Jokainen pentu on omanlaisensa. Ulkonäkö ja temperamentti vaihtelevat pennusta toiseen. Esimerkiksi Hermestä kutsumme "rennoksi jätkäksi": se kykenee nukkumaan vaikka keskelle muiden leikkien, eikä suotta hötkyile minkään asian kanssa. Poseidon taas on melkoinen vilpertti. Jos ei leikkikaveria löydy, niin sitten se hyökkii kohti leluja tai kirjoituspöydän jalkoja - ja ääntä se käyttää kaikista eniten. Minusta Poseidon muistuttaakin eniten emäänsä saman ikäisenä. Zeus ja Hermes viihtyvät pitkään ihmisten kanssa, samoin Apollon. Dionysos on porukan linssilude. Jotenkin se vain onnistuu näyttämään kuvissa syötävän söpöltä. Artemis on paisunut veljiään suuremmaksi ja pistää pojat kuriin hyvinkin helposti. Yhteistä pennuilla on kimakka ääni. Se taitaa periytyä suoraan Hera-emältä, joka myös aikoinaan oli se pentulaatikon kimeä-äänisin pärpättäjä. Ja nyt samanlaisia on kuusi kappaletta! Ja kaikki haukkuvat, vikisevät, murisevat ja painiskelevat keskenään - tosin eivät vielä kovin pitkiä jaksoja yhteen menoon. Tämä kuukausi on ollut erittäin vähäuninen ja tapahtumarikas :-)

30.7. NAAPURIT VIERAILULLA
Vierailuvuorossa olivat tänään naapurimme Mikael ja Soledad lapsiensa Sophian (10 v) ja Javierin (4 v) kanssa. Ennen vierailua pennut olivat touhottaneet ympäriinsä ja olivat vierailun ajan raukeita. Myös Jerry kävi pari tuntia pentuja rapsuttamassa: opetin Jerrylle hoitoasennon, jota hän harjoitteli muutamien pentujen kanssa. Muita uutisia tältä päivältä: matokuurin viimeinen päivä. Seuraava kuuri alkaa, kunhan pennut täyttävät viisi viikkoa. Eukkisnappuloita kaikille omista kupeista. Apollon ja Poseidon saivat 3X40/40/45 ja muut 2x10. Kaksi kipaletta ulkoilureissuja.

29.7. TAVALLINEN PÄIVÄ
Pari tuntia ulkoilua, kuivanappuloita kaikille omista kupeista (2x3x10 ja 4x2x10) ja matokuuri jatkuu yhä. Normaalit pentujen silittelyt, hoitoasennon harjoittelut ja pentuja katsomassa Jerry, Nikke ja Tomi.

28.7. ENSIMMÄINEN MATOKUURI
Pennut aloittivat ensimmäisen, kolmen päivän mittaisen, matokuurin. Kukin sai sen ruiskulla suuhunsa, 1 ml 1000 g:a kohden. Samanmoinen matokuuri aloitettiin myös vanhemmalle koirallemme Demille. Täytyy kyllä tunnustaa, että pentujen madotus on huomattavasti vaivattomampaa kuin Demin. Vaikka tabletti olisi valeltu lihaliemellä ja upotettu palaan makkaraa, Demi kykenee pulauttamaan puhtaan tabletin suustansa ja maiskuttaa kaikkia liitännäisiä hyvällä ruokahalulla. Se on todellakin kehittänyt lääkkeiden vastustamisesta oman taiteenlajin. Toivottavasti kukaan pennuista ei ole ota siitä mallia.

28.7. UUSIA IHMISIÄ
Tänään meillä vieraili ensimmäistä kertaa Heralle oudompia ihmisiä: iisalmelaisen Susannan Hera oli nähnyt viimeksi pari vuotta sitten, mutta Hannea ei kertaakaan aikaisemmin. Hera tarkkaili aluksi vieraiden touhua, mutta havaitsi ne pian pennuille vaarattomiksi. Käytimme koiria ulkona, niitä paijattiin ja nuuhkuteltiin pentutuoksua :-) Kaikki sujui hyvin, toivottavasti näemme pian uudelleen! Samalla pennut saivat myös ensimmäisen kosketuksensa sukulaismieheen. Susannan Toto -bordercollie (Heran veli ja pentujen eno) teki tuttavuutta pentujen kanssa - ja Toto oli täysi herrasmies. Iltapäivällä Jerry tuli kaverinsa Niken (13 v) kanssa tutustumaan pentuihin ja Tomi antoi pennuille yhden niiden aterioista. Apollon ja Poseidon saivat tänään 2x10 eukkisnappulaa omista ruokakupeistaan ja muut aloittivat kolmen nappulan sarjan sormenpäästä. Illemmalla pennut olivat ulkona reilun tunnin, jonka jälkeen niitä kävivät vielä Jukka ja hänen Juho -poika (7 v) katsomassa.

27.7. PERUSPÄIVÄ
Peruspäivään kuuluu nyt ulkoilua. Pennut olivat tänään ulkona pari tuntia, ottivat kalliolla nokoset ja touhusivat keskenään. Peruspäivään kuuluu myös Jerryn ja Tomin vierailu: pentujen rapsuttelua, silittelyä ja tarkkailua. Myös Emilian Pentti-vaari oli pentuja katsomassa. Apollon ja Poseidon söivät tänään 2x10 eukkisnappulaa, vallan jo omasta ruokakupista. Ensin osa nappuloista lenteli pitkin kuppia, mutta varsin pian molemmat hoksasivat kuinka homma hoidetaan.

26.7. KOLME NAPPULAA
Apollon ja Poseidon aloittivat tänään totuttautumisen Eukanuba Puppy -koiranruokaan. Apollon sai kolme, Poseidon kaksi, turvotettua ruokanappulaa, jotka syötettiin niille sormenpäästä. Vähästä se on aloitettava ;-)

26.7. ENSIMMÄISTÄ KERTAA ULKONA
Aitasimme talomme päädystä kallio- ja ruohoalustaisen alueen, johon pennut vietiin tänään ensimmäistä kertaa. Tohina oli suuri, ääni väliin kimakka, ulkoilureissu onnistunut. Jos vain ilmat sallivat, pentuja tullaan tästä lähtien käyttämään ulkona joka päivä.

26.7. TOTUTTAUTUMINEN ALKAA
Pennut ovat nyt päivälleen kolmeviikkoisia ja aloitimme niiden sosiaalistamisen "ulkopuolisiin" ihmisiin. Ensimmäisenä olivat vuorossa Heralle tutuimmat ihmiset: Emilian Pentti-vaari, Tonin sisko Satu sekä Satun lapset Tomi (15 v), Jerry (13 v) ja Erin (8 kk). Pennut olivat selvästi kiinnostuneita uusista ihmisistä ja hakeutuivat heidän lähelleen, maistelivat varpaita ja sormia. Kukaan pennuista ei millään tavoin osoittanut pelkäävänsä tai aristelevansa ihmisiä, ja varsinkin Zeus ja Hermes tuntuivat viihtyvän Tomin ja Jerryn seurassa. Vaikka pentuja nyt nostelivat "uudet" ihmiset, Hera ei asialle korvaansa lotkauttanut. Se oli väliin pentuhuoneessa seuraamassa, mutta yhtä lailla se viihtyi ulkona ja muissa huoneissa.

25.7. PENTUVAHTI DEMI
Vanhempi bordercolliemme Demi on yhä äärettömän kiinnostunut lattialla hoippuvista ja omituisesti ääntelevistä pikkukoirista. Koska Demi on moninkertaisesti vaarattomaksi havaittu, se saa nykyisin oleskella pentuhuoneessa lähes milloin vain - käytännössä se viihtyy siellä paremmin kuin Hera... Demi seuraa pentujen jokaista liikettä, heiluttää häntäänsä, yrittää välillä saada niitä leikkimään, vikisee ja saattaa tökätä kuononpäällään pentuja hereille. Jos pentu tulee Demin mielestä liian lähelle, Demi hyppää kiireesti sohvalle ja jatkaa tarkkailua sieltä. Huvinsa kullakin...

24.7. HURJA POIKA
RRÄYHH!! Juoksimme kipinkapin peräkanaa makuuhuoneesta pentujen huoneeseen. Ensimmäisenä Hera-emä, sitten ympärivuorokautinen pentuvahti Demi, perässä minä ja joukon jatkeena pyyhälsi Emilia kontaten. Selvästi meistä jokainen ajatteli, että pentulassa oli tapahtunut jotain kamalaa. "Räyh" oli ollut valtaisan voimakas, kiukkua pursuava rääkäisy, jonka kohteen oli täytynyt jos ei kuolla niin ainakin pyörtyä. Nolona palasimme kuitenkin paikoilleen - väärä hälytys. Poika Poseidon se oli vain ärsyyntynyt sohvasta roikkuvalle kankaalle ja ilmoittanut siitä mielipiteensä. Sanoi sen toisenkin kerran, varmuuden vuoksi ja käveli polleana pois. Pistinpäs kuriin mokoman rievun!

24.7. SUUREMPIIN YMPYRÖIHIN
Siirsimme pennut makuuhuoneesta olohuoneeseen: nyt niillä on tilaa harjoitella kulkemista ja telmiä mielensä määrin. Samalla siirtyi lapsiportti olohuoneen oven eteen ja pentulaatikosta luovuttiin kokonaan. Pentulaatikon virkaa toimittaa pehmeä koiransänky, jonka pennut heti omivatkin nukkumapaikakseen. Verhot, huonekalut ja pennuille varatut lelut ovat vielä saaneet olla varsin rauhassa. Eniten pentuja kiinnostavat tällä hetkellä toistensa kuonot ja tassut, joita vuorotellen maistellaan. Ja pissakin osuu, ainakin silloin tällöin, paperille.

21.7. PENTU YLI LAIDAN
Ensin sieltä näkyi kuononpää. Sitten alkoivat sinnikkäät ylösalasheilumiset, löytyi etutassulle paikka ja takatassuista sopivasti ponnistusvoimaa. Hermes pompsahti ensimmäisenä yli pentulaatikon laidan. Ja siitäkös ilo alkoi, varsinkin kun kaikki muutkin pennut homman hoksasivat. Erityisesti Artemis ja Zeus ovat innokkaita kulkijoita - pentulaatikon pienet piirit eivät enää sisaruksille riitä. Vaikka pentulaatikkomme on varsin tilava, aiomme luopua siitä pikimmiten ja tehdä pennuille enemmän vapaata telmimistilaa. Olemme tutustuttaneet pentuja myös talon muihin huoneisiin. Kukaan ei tunnu arkailevan uusia hajuja, pintoja, tavaroita ym., vaan kaikkea mennään haistelemaan, nuolemaan ja maistelemaan. Myös ensimmäinen kynsienleikkuu on nyt koettu ja hyvin sujui. Elämää pentuihin on tullut roppakaupalla viime viikkoon verrattuna. Nyt ne jo hieman nahistelevat keskenäänkin ja harjoittelevat haukkumista ja murinaa - tosin varsin kimeällä nuotilla.

17.7. SILMÄT AUKEAA - JA MENOKSI!
Kaikkien pentujen silmät ovat jo raollaan: joillakin ne on lähes kokonaan auki, osalla hieman sirrillään. Väriä en vielä uskalla sanoa, mutta eiköhän sen kohta voi jo varmuudella julistaa. Yhtäaikaa silmien raottumisen kanssa pennut ovat alkaneet mönkiä pitkin pentulaatikkoa. Varsinkin etutassut kannattelevat jo väliin yllättävänkin hyvin. Välillä tuupahdetaan kuonolleen ja se tuntuu ärsyttävän. Säännöllisesti joku pennuista hilaa itsensä pentulaatikon toiseen päähän, huomaa sitten olevansa muista kaukana ja aloittaa armottoman "missä muut on!"-kiljunnan. Ja sittenhän me juostaan talon toisesta päästä toiseen pelastamaan tätä "pientä raukkaa". Pentujen ulkonäössä on tapahtunut muitakin muutoksia: pennut tuntuvat kasvaneen hurjasti viikon aikana ja kuononpäät ovat alkaneet mustua. Ne näyttävät jo vallan minibordercollieilta.

15.7. ONKO NE HIIRIÄ?
Perheemme vanhempi, kohta 9-vuotias, bordercollie Demi palasi "lomaltaan". Lapsiportti makuuhuoneen ovella kertoi koiralle heti, että siellä on nyt jotain uutta, omituista, ehdottomasti nähtävää. Voi sitä ihmetystä: silmät pongahtivat kohti pentulaatikkoa ja hengittäminenkin tuntui unohtuneen useaksi minuutiksi. Ja siihenpä koira sitten jäi parkkiin! Ja parkissa se pysyy: lenkille se ei mielellään lähde, vaan vetkuttelee pihan laitamilla ja yrittää päästä takaisin sisälle. Lenkkien alkutaival on Demin maanittelua ja käskemistä, mutta kunhan käännytään takaisin kotiin niin koira juoksee 20 metriä edellä pentuja katsomaan. Näin siitä sitten tuli sijaisäiti pennuille - ainakin siihen saakka kunnes pennut juoksevat kiinni sen turkkiin. Heraa Demin mielenkiinto ei tunnu hetkauttavan. Kaipa se on jo niin tottunut Demin omituiseen ihastukseen hiiriä, kissoja, hamstereita ynnä muita pieniä karvapalloja kohtaan, että Hera tietää ihastuksen jäävän hypnoottisen tuijotuksen, hännän heiluttamisen ja vikinän tasolle.

11.7. VIIKKO NUKKUMISTA JA SYÖMISTÄ
Viikko takana ja pentujen painot nousevat yhä hyvää vauhtia. Hermes on joukon "syömäri", joka jyrää pienemmät alleen. Myös Artemis ja Zeus löytävät helposti ne parhaimmat syöntipaikat. Ja jos eivät heti löydä niin ilmoittavat ärtymyksensä kovalla kiljunnalla. Olemme alkaneet siirtää pentueen pienintä Apollonia paremmille nisille, minkä ansiosta myös sen paino on lähtenyt nousuun. Hera on hoitanut pentueensa hyvin: se nuolee pentujaan antaumuksella ja syöttää sopivin välein. Toki Heraa on jo muukin toiminta alkanut kiinnostaa ja käytämme sitä lyhyillä lenkeillä tai pelaamme sen kanssa jalkapalloa pihalla. Pentue oleilee pentulaatikossa makuuhuoneessamme, jonka eteen rakensimme väliaikaisen lapsiportin. Yllättävää kyllä perheemme 1-vuotias Emilia ei ole juurikaan osoittanut kiinnostusta pentuja kohtaan. Kaikenlaiset karvakuonot taitavat olla Emilialle niin jokapäiväisiä, että hän paljon mieluummin tutkii keittiön laatikoita tai "lukee" kuvakirjoja kuin tiirailee portin takaa pentulaatikkoon. Perheemme vanhempi bordercollie Demi saapuu lauantaina "mummolalomaltaan" - saa nähdä mitä se tuumaa pennuista.

8.7. KOLME PÄIVÄÄ TÄYNNÄ
Pennut ovat nyt kolmen päivän ikäisiä ja kaikki on sujunut mallikkaasti. Punnitsemme pennut kaksi kertaa päivässä: jokaisen paino on lähtenyt hyvin nousuun. Erityinen ahmatti on Zeus, joka on lisännyt elopainoaan jo 100 grammalla muiden noin 50:tä vastaan. Pennut tuntuvat perineen äitinsä kimakan äänen...

5.7. SYNNYTYS
Pentuvesi meni klo 14 ja odottaminen alkoi. Hera kaivoi pesää, läähätti välillä, hieman vikisi ja vinkui. Odottelimme kaksi tuntia, mutta mitään ei tapahtunut. Läähättäminenkin vaimeni. Ensimmäinen soitto kasvattajalle sekä eläinlääkärille ilmoitus synnytyksen alkamisesta. Saatujen ohjeiden mukaan kävelytimme Heraa ulkona, menimme edestakaisin rappusia ja yritimme aikaansaada supistuksia käsin . Väliin supistelikin, mutta sitten lakkasi uudelleen. Kolmen tunnin odottelun ja avittelun jälkeen ensimmäinen pentu syntyi klo 17.00. Kiireesti kalvot pois, hengitystiet tyhjäksi, pentu kuivaksi ja voimakas vinkaisu varmistamaan, ettei keuhkoihin jää mitään ylimääräistä. Hera söi jälkeiset, me pistimme katkaistuun napanuoraan harmaan villalangan. Kun ensimmäinen pentu oli syntynyt, Hera selvästi jo tiesi mitä tapahtuu ja miten toimia. Ihmeellistä kuinka ensisynnyttäjä voi olla niin rauhallinen! Ja sittenpä alkoikin kiire: toinen pentu pulahti maailmaan lähes varkain, vain kuusi minuuttia ensimmäistä seuraten. Seuraavat pennut tupsahtelivat maailmaan 15-30 minuutin välein: loppusaldona 6 pentua 2 tunnissa ja 15 minuutissa! Tehokasta -- ja ehkäpä jotenkin Heralle luontaista. Alun jännittäminen vaihtui kiireen ja toiminnan kautta helpotukseksi ja onnelliseksi hymyksi. Että onkin hieno koira! Ja ne kuusi "myyränpoikastakin" tuntuvat jo vallattoman söpöiltä.

4.7. LÄMPÖ LASKEE
Heran lämpöä on mittailtu pari kertaa päivässä jo viikon ajan. Viimeiset viisi päivää lämpö on ollut jo alle 38 asteen, kunnes se tänään teki aimo loikan alaspäin 36,6 asteeseen. Nyt vain odotellaan! Pennut tulevat varmastikin vuorokauden sisällä.

Sivun alkuun

Kesäkuu

14.6. MATOLÄÄKE
Axilur -kuuri aloitetaan perheemme molemmille koirille. Hera saa matolääkettä vielä hyvän tovin synnytyksen jälkeenkin, mutta perheemme 9-vuotiaalle bordercollie Demille riittää viiden päivän kuuri.

x.6. ULTRA
Eläinlääkäri arvioi, että Hera saa ainakin neljä, mahdollisesti viisi pentua. Lupasimme ilmoittaa myöhemmin kuinka arvio onnistui.

Toukokuu

28.5.-2.6. JYVÄSKYLÄ
Hera ja Nears erotiikkalomalla Jyväskylässä. Astuntoja tapahtui viikon ajan, yhteensä kuusi kertaa.

26.5. PAPANÄYTE
Hera käytetään papanäytteessä Kokkolassa, jotta voidaan varmistua juoksujen suunnasta. Päätetään lähettää Hera mahdollisimman pian Jyväskylään sulhoon tutustumaan. Sarin äiti tulee hakemaan Heran Kaustiselta ja minä jään korvakipuisen Emilia-tyttären kanssa kotiin odottelemaan astutusuutisia.

Maaliskuu

23.3. KYYNÄRKUVAUS JA SILMÄPEILAUS
Hera käytetään kyynärkuvauksessa ja silmät peilataan toistamiseen, jotta voidaan varmistua tulevan emän terveydestä. Koska molemmat olivat ok, lopullinen päätös Heran astuttamisesta tehdään.

Hera | Nears | Pennut | Yhteystiedot | Etusivu