Päivin sivut
© Päivi Pelto-Arvo
Vikku, black (arviolta)1989-1992
Hilipati, black, nukkui viimeiseen uneen 5.4.2004
Hippan, black, paremmille niityille 22.11.2004
Hippi, grey agouti, lähti sateenkaarisillalle 12.8.2004
Hui Kauhistus Iituihana "Iitu", siamese, nukahti viimeiseen uneen yllättäen 23.11.2004
Hui Kauhistus Sauber Sanni "Sanni", poistui luotamme ärhäkän sairauden uuvuttamana 18.12.2004
Viidakon Valtias "Vallu", nopeasti kasvavan kasvaimen tieltä 27.12.2004
Musti , viimeiselle matkalle 27.7.2005
Sukupuoli: muistaakseni naaras
Väri: se oikea aito Black
Syntymävuosi (arvioitu):1989
Kuolinvuosi (arvioitu): 1992
Kasvattaja: Kennel Shop, Kokkola
Omistaja: Päivi Nissilä
Suku tuntematon
kuva tulossa, kunhan se löytyy ensin ja saadaan skannattua
Vikku oli minun ensimmäinen oma eläin. Jos ei lasketa niitä koppakuoriaisia ja muita ötököitä, joita piti pihalta tuoda purkissa sisälle. Vikku eli elämänsä häkissä, kun ei silloin kukaan kertonut sen olevan huono vaihtoehto.
Vikku oli tosi kiltti gerbiili ja varmasti tottui kaikenlaiseen käsittelyyn, pieniä kun sisareni kanssa oltiin. Vikun mielipaikka oli äitin hiusten seassa, siellä oli hyvä kaivella ja olkapäältä hyvät näköalatkin.
Joutuipa kerran mukaan kouluunkin, kun järjestettiin lemmikkipäivä, jolloin kaikki halukkaat saivat tuoda lemmikkinsä mukanaan. Koko häkkihän se kannettiin mukaan, kun ei kuletusbokseista ollut tietoakaan.
Legosokkelokin tuli Vikulle tutuksi elämän aikana ja monet muut leikit, mitä nyt vaan eläimen kanssa uskalsi kokeilla. Mitään kamalaa ei tehty onneksi.
Kerran sohvalla juostessaan kohtasi siskoni paljaat varpaat ja päätti maistaa haisevaa pottuvarvasta, josko se olisi jotain uutta juustoa. No eipä ollut syötävää ei, mutta kovan parkunan se sai aikaan :).
Sukupuoli: naaras
Väri: black
Syntymäaika (arvioitu): 1.6.1999
Kuolinaika: 5.4.2004
Rekisterinumero: G641/03
Kasvattaja: Tanja Kaunisto
Omistaja: Päivi Nissilä
Suku tuntematon
Sain Hilipatin yhdeltä tutulta, joka oli kyllästynyt gerbiileihinsä. Alunperin näitä oli kaksi, mutta toinen kuoli aika pian meille tulon jälkeen. Vanhuuden mukana on tullut pientä kärsimättömyyttä ja se ilmenee siten, että käsitellessä saa heti pienen varoittavan näykkäisyn jos Hilipatia rupeaa kyllästyttämään. Pitäähän vanhuksen toiveita kunnioittaa ja se saakin olla aika rauhassa muulloin paitsi kun tarkastan sen kuntoa.
Vanhus on jo aika heikossa kunnossa ja piakkoin on matka eläinlääkäriin ajankohtainen, jos ei kerkeä vaipua ikuiseen uneen ennen sitä. Ikäähän teräsmuorilla on jo kunnioitettavat lähemmäs viisi vuotta!
Nukkui pois 5.4.2004.
Sukupuoli: naaras
Väri: black
Syntymäaika (arvioitu): 1.7.2001
Kuolinaika: 22.11.2004
Rekisterinumero: G642/03
Kasvattaja: Kokkolan Kennel Shop
Omistaja: Päivi Nissilä
Suku tuntematon
Ostin Hippanin Kennel shopista, Kokkolasta, kun halusin jonkun kivan eläimen jota ei tarvitse kuitenkaan jatkuvasti hoivata ja ulkoiluttaa. Gerbiileistä oli aiempaa kokemustakin, joten valinta oli helppo. Muistaakseni poikueessa oli myös agouti-lapsia, mutta halusin ehdottomasti blackin, kun ensimmäinen gerbiilini oli sellainen. Silloin ei ollut väliä onko gerba tyttö vai poika, koska muita ei ennestään ollut ja tämän "heräteostoksen" myötä hankin lisää naaraita.
Hippan muutti meille ihan yksin, kun en vielä tiennyt, että gerbiilit tarvitsevat ainakin yhden kaverin. Hetken netissä surffailun jälkeen asia paljastui ja sain hyvän syyn hankkia lisää gerbiileitä.
Kuljetin Hippanin meille pienessä pahvilaatikossa, jonka laitoin terraarioon muistuttamaan vanhoista hajuista. Se laatikko olikin Hippanin pesänä melkoisen kauan, kunnes uudet kaverit nakersivat sen rikki.
Hippan oli pienenä mestari karkailemaan tai omaa syytänihän se oli, kun en tajunnut sen osaavan hypätä niin korkealle. Kansiverkko oli hiukkasen liian isosilmäistä ja siitähän tämä veijari tuli monesti läpi. Sänkyynkin kiipesi kerran peittoa pitkin. Melkoinen kiipeilijäkin siis. Ei uskoisi enää, kun nyt tyttö on niin rauhallinen. Tosin verkkokansikin on tiheämpi, ettei hyppiminen enää tuottaisi vastaavaa tulosta.
Hippan lähti luotamme pois yllättäen, vaikka olihan se jo vanhuuden merkkejä näyttänyt.
Sukupuoli: naaras
Väri: grey agouti
Syntymäaika (arvioitu): 1.8.2001
Kuolinaika: 12.8.2004
Rekisterinumero: G475/02
Kasvattaja: Kokkolan Kennel Shop
Omistaja: Päivi Nissilä ja Jari Pelto-Arvo
Suku tuntematon
Ostin Hipin eläinkaupasta, koska ihastuin sen väriin. Hippi on todella ihanan luontoinen, vaikka ei se kädellä rakasta olla. Vauhtiakin tytöstä löytyy jos on tarpeen. Hippi ottaisi ihan vaikka kenet kaverikseen pienen tutustumisen jälkeen.
Olisin todella halunnut Hipistä jälkikasvua, mutta eipä ottanut onnistuakseen, vaikka kahdesti yritettiin. Hippi kävi viimeisen poikasyrityksen jälkeen todella lähellä kuolemaa ja onkin aikamoinen ihme, että se on vielä meitä ihastuttamassa. Sanni oli tuolloin vielä ihan vauva(n.6vk) ja sai pitää Hipille seuraa. Nyt Hippi saa viettää ansaittuja varhaiseläkepäiviä kaverinsa Sannin kanssa. Joskus käytän Hippiä pet-näyttelyissä, mutta valkoista vatsaa on liian vaikea pitää puhtaana, joten tulokset ovat aika heikkoja.
Hippi on aika solakka, muttei kuitenkaan laiha. Millään konstilla sitä ei saa ainakaan lihomaan. Tuo voi olla yksi syy siihen, ettei Hippi eläviä poikasia saanut aikaiseksi. Parempi ehkä niin, kuin jatkaa solakkaa sukua eteenpäin.
Hippi vaipui ikuiseen uneen12.8.2004.
Hui Kauhistus Iituihana "Iitu"
Sukupuoli: naaras
Väri: siamese
Syntymäaika: 12.10.2001
Kuolinaika: 23.11.2004
Rekisterinumero: G535/01
Kasvattaja: Marjaana Alamikkelä, Oulu
Omistaja: Päivi Nissilä
Suku:
I. Kaarlo Kauhistus G381/01 black
E. Susa-Erma's Friida G509/00 siamese
Poikuesisarukset:
n. Hui Kauhistus Iituntiltu, burmese
n. Hui Kauhistus Iituilmipiru, siamese
Iitu on mun ensimmäinen kasvattajalta ostama gerbiili. Alunperin meille piti tulla tästä poikueesta burmese-naaras, mutta kävikin niin, että aiemmin varannut tahtoi ottaa siamesen ja burmesen, koska kahta samanväristä on vaikea erottaa toisistaan. Eipä katso näyttelyissäkään tuomari hyvällä, jos boxissa on useampi samanvärinen, joista pitäisi tietää kumpi arvostellaan.
Iitu tuli siis Hipille kaveriksi. Myöhemmin nämä tytöt eivät enää tulleetkaan toimeen keskenään, joten ne erotettiin. Iitu olikin silloin Marjaanalla astutuslainassa ja poikueesta jäi äitille kaveriksi Minttu.
Iitu on mun eläimistä parhaiten menestynyt näyttelyissä ehkä kokonsa ja värinkin takia. Iitu on oikeastaan urosmaisen massakas, mutta tuomarit näyttävät tykkäävän tästä, niin mikäs siinä.
Iitulla on silmäluomessa kasvain. Aiemminkin sille on kertynyt rähmää silmään tavallista enemmän, mutta nyt siihen tuli sitten kasvainkin. Sitä seuraillaan nyt ja toimitaan sitten tarvittavalla tavalla jos kasvaa kovin isoksi.
Iitu pääsi parempaan paikkaan, missä kasvain ei enää vaivaa.
Hui Kauhistus Sauber Sanni "Sanni"
Sukupuoli: naaras
Väri: smoke
Syntymäaika: 27.11.2002
Kuolinaika: 18.12.2004
Rekisterinumero: G73/03
Kasvattaja: Marjaana Alamikkelä, Oulu
Omistaja: Päivi Nissilä
Suku:
I. Hui Kauhistus Benjamin, burmese
E. Joplaya's Limosa Limosa, smoke
Poikuesisarukset:
n. Hui Kauhistus Subaru Senni, smoke
n. Hui Kauhistus Serena, burmese
Sannin halusin, koska olin ihastunut Marjaanan Moosaan, joka on myös smoke-värinen ja onpa se myös Sannini äiti. Sattui vielä niin kivasti, että Hippi tarvitsi uuden kaverin.
Sannin suvussa on todettu olevan hammasongelmia, joten Sannilla ei poikasia teetetä. Olen yrittänyt käyttää Sannia pet-luokissa, mutta eipä ole kovinkaan kummoisesti pärjännyt. Ehkä tulevaisuudessa, kun ikää tulee tytölle lisää se on parhaimmillaan. Nyt on vielä melkoisesti menohaluja. Nyt on ruennut myös virallinen puoli kiinnostaa, koska haluaisin tietää kuinka hyvä rotunsa ja värinsä edustaja se on.
Sannille on nyt ruennut tulemaan kivasti massaa ja se näyttää muutenkin nyt oikein kivalta. Toivottavasti tuomari on samaa mieltä.
Viimekertaisessa näyttelyssä Sanni loistikin, vaikka nokkataudin alkua olikin havaittavissa. Saipa neiti sen odotetun L1:n, vaikka eihän sillä mitään merkitystä ole Sannin itsensä kannalta, kun jalostukseen sitä ei käytetä.
Sanni lähti nopeasti sairauden uuvuttamana toiselle puolelle, sinne missä on aina kesä ja lämmintä.
16.12. huomasin, ettei Sanni tullut tavalliseen tapaansa Mintun seurana katselemaan kun touhuilin huoneessa. kaivoin sen esille, mutta ei siinä mitään erikoista näkynyt, mitä nyt väsynyt oli. Seuraavana aamuna, siis 17.12. löysinkin Sannin ruokintatasolta kököttämästä raskaasti hengittäen ja hengitys myös naksui samaan tapaan, kuin poikasilla naksutaudissa. Se päivä meni hitaasti oireita seuraten. Eläinlääkäri ei pystynyt auttamaan, koska en halunnut kuskata Sannia siinä kunnossa yhtään mihinkään. Antibioottiakaan ei saanut puhelinreseptinä suoraan apteekkiin... 19.12. Sanni löytyikin sitten kuolleena pesästään. Pakkasin sen heti jääkaappiin odottamaan maanantaita ja postitse EELAan lähettämistä.
Rotu: lk.
Sukupuoli: uros
Väri ja kuvio: black dutch
Syntymäaika: 17.3.2003
Kuollut: 27.12.2004
Rekisterinumero: Hi 171-03
Kasvattaja: Maria Mäenpää, Vaasa
Omistaja: kasv. ja Päivi Nissilä
Suku:
I. Seventyseven lk, ba/du
E. Somewhere lk, bl/du
Poikuesisarukset:
Väsynyt Vaeltaja lk ba/du
Valtameren Voima lk ba/du
Viimeinen Valas lk ba/du
Vuorten Varjoissa lk ba/du
Vallu tuli meille vähän vahingossa tai olin jo kauan haaveillut ottavani hiiren, mutta aivan toisen värisen, siis chocolate tan:in.
Yhdellä näyttelyreissulla kerroin hiiri-toiveeni ääneen hiirikasvattajan, Maria Mäenpään, kuullen ja hän näytti minulle heti tätä söpöläistä, jonka voisin saada sijoitukseen. Tosin saisin pitää sitä kuin omaani, mutta jos Maria sitä haluaisi käyttää kasvatuksessaan, niin se onnistuisi. Mietin asiaa koko pitkän päivän ja kun näyttelypaikalla alettiin kasata eläimiä kasseihin, nappasin Vallun mukaani.
Tyytyväinen olen ollut, vaikka haiseehan tuo pieni eläin todella pahalle. Taitaa olla ensimmäinen ja viimeinen uroshiiri meillä =).
Ensimmäinen viikko meni tutustuessa uuteen paikkaan, mutta nyt Vallu on jo aina valmiina, viikset väristen, seuraamaan muiden touhuja.
Tällä hetkellä Vallu asuu häkissä, koska mielestäni sinne on helpompi järjestää virikkeitä, kuin dunaan.
Virallisessa näyttelyssäkin on nyt käyty Tampereella! Pärjäsi jopa ihan hyvin siellä.
Vallu pärjäsi ihan kivasti Epjyn edellisessä näyttelyssä (30.8.2003) ollen ROP 3. Sai myös "Komea uros"-palkinnon.
Vallu-pojalla rupeaa ikä jo painamaan. Vasen silmä on kaihin sumentama. Välillä jopa makupalan kurottaminen häkin pinnojen välistä tuntuu suurelta voimainponnistukselta. Kasvaimia ei ole näkynyt, onneksi, joten Vallu saa vielä jatkaa maallista taivallustaan, jos kunto muuten pysyy hyvänä.
Vallu lähti nopeasti suureksi kasvaneen kasvaimen tieltä parempaan paikkaan 27.12.2004.
Hui Kauhistus Piparminttupipsa "Minttu"
Sukupuoli: naaras
Väri: burmese
Syntymäaika: 22.8.2002
Kuollut: 4.3.2005
Rekisterinumero: G489/02
Kasvattaja Marjaana Alamikkelä, Oulu
Omistaja: Päivi Pelto-Arvo
Suku:
I. Oskari G383/01 siamese
E. Hui Kauhistus Iituihana G535/01 siamese
Poikuesisarukset:
n. Hui Kauhistus Peppilottasikuriina, siamese, om.?, Jyväskylä
u. Hui Kauhistus Pietu-Iivari, siamese, om: Annu Kolppanen, Rovaniemi
Minttu on Iitun pentu ja ne asuvatkin yhdessä. Tämä kaksikko käy säännöllisen epäsäännöllisesti näyttelyissä. Minttu vaan on vähän liian vaalea burmeseksi, mutta silti ihan erotettavissa siamesesta. Se käy oikeastaan ihan hyvin siamesen jalostukseen, koska aika monet siameset ovat liian vaaleita. On sitten tosin mietittävä tummentaako Minttu oikeasti, jos se onkin geneettisesti vaalea. Kokeilemallahan se selviää. Selkämantteli puuttuu kokonaan, mutta sitä kun ei siameseilla ole, niin olisi oikeastaan ihme jos Mintulta sellainen löytyisi.
Minttu on kerran saanut meillä poikaset, mutta niistä jäi henkiin vain yksi, Aprillia Auringonkukka. Kukka asuu nyt uudella omistajalla Tammisaaressa. Kukasta löytyy kuvia poikasten sivulta
Minttu on saanut vielä yhden poikueen ollessaan Jaana Kotonevalla astutuslainassa. Isä on Tsunamis Heath (DTW). Neljä poikasta syntyi 5.7.2003. Poikaset ovat väriltään siamesea. Kaksi naarasta ja kaksi urosta. Vauvoista yksi (Cecilia) tuli meille kotiin asumaan.
Minttu kuoli 4.3.2005 aivan yllättäen. Kovasti jäin kaipaamaan Minttua ja sen piristävän äkäistäkin luonnetta. Hassu pyyhkeenpurija :)
Musti on sellainen lievästi labradorinnoutajan näköinen koira. Vähän on ylipainoa kertynyt pojalle. Musti on muistaakseni nyt n.13-vuotias eli ikääkin on jo tullut. Askel painaa välillä aika paljon, mutta aina lähdetään mielellään lenkille. Pitkästi ei enää pystytä menemään, mutta säännöllinen liikunta tekee hyvää, varmasti meille molemmille =).
Uimisesta Musti pitää tai lähinnä kahlaamisesta, mutta tulee se syvemmällekin jos vähän "auttaa". Harmi vaan, kun täälläpäin ei ole sopivaa uittopaikkaa, kun uimarannalle ei koiraa saisi viedä. Mökillä olisi sopiva ranta, mutta paikka on sen verran kaukana, ettei sinne ihan viikoittain viitsi koiran kanssa mennä.
Musti pääsi viimeiselle matkalle 27.7.2005. Ikä alkoi jo painaa ja meno oli todella vaikeaa. Eläinlääkäri antoi pistoksen ja olo helpotti heti. Sieltä se Musti nyt katselee pilvenreunalta vanhaa mökkiään, jonka nuorempi polvi on nyt saanut käyttöönsä.
Monestikohan pitää vielä katsoa siihen paikkaan, missä Musti tapasi makoilla... Ei ole siellä enää, eikä hauku vieraita... :(
Pirttihirmun Buffalonsarvi "Buffalo"
Sukupuoli: naaras
Väri: siamese
Syntymäaika: 11.1.2005
Rekisterinumero: G???/05
Kasvattaja: Päivi Pelto-Arvo
Omistaja: Päivi Pelto-Arvo
Suku:
I.Welmeri, siamese
E. Sinningia, siamese
Buffalon elämän alku oli vähän kehno. Emolta ei riittänyt maito kaikille neljälle poikaselle, joten kolme menehtyi ihan muutaman päivän aikana. Huomaa, että Buffa jää pieneksi, kun voi vertailla tuohon hitusen nuorempaan Seppoon painokehitystä. Seppo meni edelle nopeasti.
Buffa painaa elokuun 2005 alussa vain 50g. Neiti on todellakin pikkuinen.
Buffalo lähti pois luotamme täydellisenä yllätyksenä 15.1.2006. Vuoden täytti, mutta enempää elämää ei pikkutytölle annettu. Lähti EELAlle avattavaksi, koska ei ole mitenkään tavallista gerbiilille kuolla näin nuorena ja ilman mitään näkyvää syytä.
