Kotisivulleni | Muut kirjoitukseni
Tämä kirjoitus on suora lainaus lukuun ottamatta raamatunkohtia ja raamatunkohtien selityksiä, joiden peukaloinnista vastaa Jari Hujanen, sekä sanan אַחֵר translitterointia 'acher, jota ei ole alkuperäisessä tekstissä. Jotta kaikki kirjoituksen sanat näkyisivät oikein, tietokoneella tulisi olla asennettuna kreikkalaiset ja heprealaiset fontit. Varsinaisen asiasisällön ymmärtämiseksi fontit eivät kuitenkaan ole välttämättömiä, koska niitä vaativat sanat on myös translitteroitu.
Lainauksen lähde: Särelä, Markku. 2001. Saarnavirka on Kristuksen käsky, 61–63. Lahti: Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko. ISBN: 951-9318-31-3.
Jumala kutsuu saarnavirkaan vain miehiä.
Jumala uskoi opetus- ja saarnaviran Aadamille, ei Eevalle. Jumala lähetti Poikansa maailmaan ja antoi hänen syntyä uudeksi Aadamiksi (Room. 5:14), ei uudeksi Eevaksi, korjaamaan ensimmäisen Aadamin rikkomuksen eli Jumalan käskyn rikkomisen. Kristus tuli korjaamaan myös Aadamin laiminlyönnit saarnaviran hoidossa. Raamattu käyttää Aadamin synnistä sanoja "rikkomus" eli rikkominen, Room. 5:14, "yhden lankeemus", Room. 5:15,17 ja "yhden ihmisen tottelemattomuus", Room. 5:19. Ensimmäisen Aadamin rikkomuksen korjaamisella uusi Aadam, Kristus, korjasi sekä Aadamin vaikenemisen että myös ensimmäisen Eevan opettajaksi ryhtymisen sekä kaikkien aadamien ja eevojen lankeemuksen. Kristus kutsui apostoleiksi vain miehiä, ei yhtään naista. Heitä oli kaikkiaan Mattias ja Paavali mukaanlukien neljätoista; myös ehdolla ollut Joosef Justus (Apt. 1:23) oli mies. Lisäksi Kristus opetti saarnavirasta puhuen sen haltijoista ainoastaan maskuliineina ja samalla tehden eron näiden ja "muiden" välillä, jotka "muut" olivat sekä "palvelijoita" että "palvelijattaria" (Luuk. 12:45).
Ensimmäinen seurakunta ja sen yksitoista apostolia olivat Raamatun sanan nojalla yksimielisiä siitä, että Juudaksen tilalle oli valittava mies. Apt. 1:20–22: "Sillä psalmien kirjassa (Ps. 109:8) on kirjoitettuna: '…ottakoon toinen (heprean אַחֵר ('acher), 'toinen', maskuliini) hänen kaitsijantoimensa'. Niin pitää siis yhden niistä miehistä… tuleman hänen ylösnousemuksensa todistajaksi meidän kanssamme."
Kun apostoli Paavali Kristuksen lähettiläänä selvin sanoin (1 Kor. 14:33–40 ja 1 Tim. 2:11–15) epää naiselta saarnaamisen seurakunnassa ja saarnaviran, hän ei opeta jotakin uutuutta, vaan samaa, mitä Kristus jo itse oli opettanut ja toteuttanut sekä mitä toiset apostolit ja koko kirkko oli sekä opettanut että toteuttanut. Apostoli Paavali perustaa tämän kannan luomisjärjestykseen, siihen, mitä "lakikin sanoo" (1 Kor. 14:34), ja mikä siis on muuttumatonta. Jumalan järjestys on: "Hän on sinua vallitseva", 1 Moos. 3:16, ja "Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena", 1 Tim. 2:11. Perusteena sille, ettei nainen saa toimia julkisessa saarnavirassa on samalla tämä: "…eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin", 1 Tim. 2:14, eli miehen ja naisen erilainen luontovarustus. Jo 1 Moos. 3:6 antaa siitä paljon puhuvan kuvauksen: "Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi."
Naiset saivat Jeesuksen tyhjällä haudalla ainutkertaisen käskyn mennä ja viedä sana Kristuksen ylösnousemuksesta opetuslapsille. He eivät kuitenkaan saaneet virkaa eli elinikäistä lähettämistä kuten apostolit eikä heitä myöskään käsketty jättää kaikki ja seurata Jeesusta. Oli siis merkittäviä eroja apostolien ja naisten lähettämisellä.
Jumalan selvä, ilmoitettu tahto on, että julkinen saarnavirka on siihen kykenevien ja siihen kutsuttavien miesten virka.
Naisten saarnaaminen lehtorin viran puitteissa kansankirkossa sekä seurapuheitten pito yhdistystoiminnassa on myös vastoin Jumalan tahtoa. Lehtorin virkaa Raamattu ei tunne.
Samoin kuin paimenvirka ei rajoitu vain seurakunnan jumalanpalvelukseen, vaan sisältää kaikinpuolisen paimenelle kuuluvan opettamisen, niin ei naista koskeva opetuskieltokaan rajoitu vain seurakunnan julkiseen jumalanpalvelukseen, vaan koskee koko varsinaista paimenvirkaa.
Poikkeuksellisissa oloissa on suositeltavaa, että ne, jotka pastorin puuttuessa toimivat, käyttävät apunaan oikeauskoisia kirjoja ja lukevat uskollisten paimenten, esimerkiksi Lutherin, saarnoja, eivätkä ryhdy itsenäisesti opettamaan.
Naispappeuskysymyksen suurin kysymys on kansankirkon ja sen päättäjien vapaamielinen suhde Raamattuun, Jumalan ilmoitettuun sanaan. Luterilaiset tunnustavat koko Raamatun, sekä Vanhan että Uuden testamentin kaikki kanoniset kirjat kirkon opin ja elämän normiksi ja ojennusnuoraksi. Kun kansankirkko tietoisesti päätti virasta vastoin Raamattua toisin, se osoitti luopuneensa luterilaisen kirkon raamattuperiaatteesta ja apostolisesta käskystä: "Ei yli sen, mikä kirjoitettu on", 1 Kor. 4:6. Kansankirkko ei voi enää pitää itseään apostolisena kirkkona.
Room. 5:14. "Kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva."
Luuk. 12:45. "Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä"
1 Kor. 11:3. "Mutta minä tahdon, että te tiedätte sen, että Kristus on jokaisen miehen pää ja että mies on vaimon pää ja että Jumala on Kristuksen pää."
1 Kor. 14:33–40. "Sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa. Vai teistäkö Jumalan sana on lähtenyt? Vai ainoastaan teidänkö tykönne se on tullut? Jos joku luulee olevansa profeetta tai hengellinen, niin tietäköön, että mitä minä kirjoitan teille, se on Herran käsky. Jos joku ei tätä tunnusta, häntä ei tunnusteta*. Sen tähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta. Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä."
Ef. 5:23. "Sillä mies on vaimon pää, niin kuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja."
1 Tim. 2:11–15. "Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen. Mutta hän on pelastuva lastensynnyttämisen kautta*, jos hän pysyy uskossa ja rakkaudessa ja pyhityksessä ynnä siveydessä.
1 Tim. 3:2. "Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton, yhden vaimon mies…"
Tiit. 1:5,6. "Minä jätin sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä, ja että asettaisit, niinkuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin vanhimmat, jos missä olisi joku nuhteeton, yhden vaimon mies, jonka lapset ovat uskovia, eivät irstaudesta syytettyjä eivätkä niskoittelevia."
* Selitys kohtaan 1 Kor. 14:38. KR 38:n "olkoon ymmärtämättä" perustuu lukutapaan "αγνοειτω" (agnoeitoo). Lukutapa "αγνοειται" (agnoeitai) = "häntä ei tunnusteta" on vahvemmin käsikirjoitusten tukema. Näin myös Hieronymoksen latinankielinen käännös: "ignorabitur".
* Selitys kohtaan 1 Tim. 2:15. "δια της τεκνογονιας" (dia tees teknogonias) = "lastensynnyttämisen kautta". Tässä on genetiivissä oleva prepositiolause. Kun prepositio δια (dia) liittyy genetiiviin, paikoista puhuttaessa preposition δια (dia) ensisijainen merkitys on "läpi". Kuvaannollisemmin käytettynä sillä kuvataan olosuhteita, joiden vallitessa jokin tapahtuu, esim. "δια πιστεως, ου δια ειδους" (dia pisteoos, ou dia eidous) = "uskossa, ei näkemisessä (2 Kor. 5:7)" Paavali tuskin puhuu tässä synnyttämisestä selviämisestä, koska synnytyksen vaikeudet menevät asiayhteydestä pahasti sivuraiteelle. Toisaalta synnyttäminen ei voine olla pelastuksen ehdoton ehto. Ilmeisesti Paavali tarkoittaa ainoastaan sanoa, että naisen pääasiallinen elämäntehtävä on synnyttää lapsia eli hoitaa perhettä vastakohtana miesten hallitsemiselle ja opettamiselle. Siis lastensynnyttäminen ja perheen hoitaminen on Jumalalle mieluisa ja täysin riittävä jumalanpalvelus, joka riittää naisille pelastukseen. Naisten ei kuulu eikä tarvitse havitella opetusvirkoja ja johtoasemia voidakseen palvella Jumalaa. Kuulemma gnostilaisuudessa nainen ei voinut pelastua synnyttämällä, joten Paavali korjaa, että kylläpä voi. Perheenhoidon arvoa ei siis tule vähätellä. Keskiajalla kuviteltiin luostaripalveluksen olevan erityisen hieno hengellinen sääty, mutta Jumalalle kaikki arkiset säädyt ovat otollisia ja parempia jumalanpalveluksia kuin luostarielämä. Sinkkunaiset ja muut lapsia saamattomat naiset pelastuvat ilman synnyttämistä.