Kotisivulleni | Muut kirjoitukseni


Uudestikastamiseen liittyviä Luther-lainauksia

Esipuhe

Monesti saadaan lukea keskustelufoorumeilta, että Martti Luther olisi muka pitänyt lapsikastetta vähäpätöisenä paavilta saatuna tapana. Näin annetaan ymmärtää vetoamalla Lutherin sanomiseen, jonka mukaan luterilaiset ja siinä samalla myös hän olisivat saaneet kasteen paavilta. Näin Luther sanoikin, mutta aivan toisessa merkityksessä kuin valehtelevat uudestikastajat kehtaavat antaa ymmärtää. Jotta paljastuisi, kuinka häpeällisesti uudestikastajat antavat väärän todistuksen kuolleesta lähimmäisestänsä (8. käskyn rikkomus) ajaakseen omia jumalattomia tarkoitusperiänsä, esitän lainauksen kyseisestä Lutherin kirjoituksesta, jossa hän sanoo luterilaisten saaneen kasteen paavilta. Jokainen saa lukea itse ensimmäisestä kirjoituksen "Uudestikastamisesta" lainauksesta, ettei Luther tarkoittanut halveksia lapsikastetta. Lainaus on suhteellisen laaja, jotta sanonnan konteksti selviää varmasti. Toinen lainaus samasta kirjoituksesta osoittaa, kuinka epäloogista on kastaa uudestaan sen takia, että joku on oletetusti ottanut kasteen väärin vastaan. Kolmas lainaus Galatalaiskirjeen selityksestä osoittaa, kuinka typerää on perustaa kasteen olemuksen pätevyys uskon varaan. Lainaukset on otettu Luther CD-ROM:lta, jota myy mm. Kotisatama.

Jari Hujanen

Martti Luther: Uudestikastamisesta (v. 1528)

Martti Luther kunnioitetuille ja rakkaille herroille N. ja N., rakkaille ystävilleni Kristuksessa.

Armoa ja rauhaa Kristuksessa, meidän Herrassamme. Tiedän liiankin hyvin, hyvät herrat, että Balthasar Hubmeier on pilkallisessa kirjasessaan uudestikastamisesta vedonnut muun muassa minuun, ikään kuin minä olisin hänen mielettömällä kannallaan. Olen kuitenkin lohduttautunut sillä, ettei kukaan, ei vihollinen eikä ystävä, usko noita hänen ilmeisiä valheitaan. Sisimmässäni olen nimittäin tässä asiassa varma. Olen myös julkisesti puolustautunut aivan tarpeeksi monissa saarnoissani ja viimeksi erityisesti paastopostillassani. Niissä olen kyllin perusteellisesti ilmaissut käsitykseni lapsikasteesta. Sen tähden pidän tarpeettomana vastata tuollaiseen kirjaseen.

Kukapa pystyisi sulkemaan suut kaikilta ihmisiltä tai kaikilta perkeleiltä! Tähän mennessä olen jo huomannut, että aina kun tukin perkeleeltä yhden suun, hän levittää muualta kymmenen kitaa auki ja tulee aina vain suurisuisemmaksi. Niinpä minun on täytynyt jättää kaikki Jumalan haltuun, halusinpa tai en. Hän on oikea tuomari, kunhan me vain pysymme totuudessa, ja hän osaa hoitaa asiat oikealle tolalle. Näin hän tekeekin joka päivä kuten hyvin olemme havainneet.

Jumalalle olkoon kiitos ja iankaikkinen ylistys, etteivät tuollaiset saarnamiehet vielä puhu paskapuheitaan meidän ruhtinaskunnassamme. Meillä täällä ei myöskään ole noita sakramentin vihollisia, vaan me olemme kaikessa hiljaisuudessa yksimielisiä opissa, uskossa ja elämässä. Jumala varjelkoon meidät siinä vastedeskin, aamen.

Enpä siis minäkään ole tähän mennessä juuri ajatellut noita perkeleitä, eikä se ole ollut täällä tarpeenkaan. Kaikki tämä on aivan oikein teille paavilaisille (näin minun täytyy teitä nimittää, koska joudutte olemaan tyranninne alaisina). Koska te ette tahdo sietää evankeliumia, teidän täytyy joutua tekemisiin tuollaisten pirulaisten kanssa. Kristuskin sanoo Johanneksen evankeliumin 5. luvussa (Joh. 5:43): "Minä tulen Isäni nimessä, mutta te ette ota minua vastaan. Jos joku toinen tulee omassa nimessään, niin hänet te — tai jotkut teikäläisistä — otatte vastaan."

Ei kuitenkaan ole oikein, ja siitä minä paljon kärsin, että ihmisraukkoja noin säälimättä murhataan, poltetaan ja julmasti tapetaan. Jokainen saakoon uskoa, mitä hän itse haluaa. Jos hän on vääräuskoinen, hänellä on aivan riittävästi rangaistusta helvetin iankaikkisessa tulessa. Miksi he tarvitsisivat ajallista kidutusta, jos he erehtyvät ainoastaan uskonasioissa eivätkä sen lisäksi ryhdy kapinoimaan tai muuten vastustamaan esivaltaa. Hyvä Jumala, miten nopeasti kävikään näin, että ihmiset taas lankeavat harhaan ja perkeleen pauloihin. Heitä on vastustettava lujasti Raamatulla ja Jumalan sanalla; tulella ei saada aikaan juuri mitään.

En tosin vielä tarkasti tiedä, millaisia syitä ja perusteluja heillä on uskolleen. Ette tekään kerro niitä minulle ja silti pyydätte minulta neuvoa, miten tällaisissa tapauksissa on meneteltävä. Sen vuoksi en voi vastata teille mitään varmaa.

Myös te itse olette tietyssä mielessä kasteenuudistajia. Monet teistä näet kastavat uudestaan latinaksi niitä, jotka on jo saksaksi kastettu, vaikkei teidän paavinne itse kylläkään toimi eikä opeta näin. Tiedämme toki, että paavi pitää kastettuina niitä, jotka ovat saaneet naisilta hätäkasteen, vaikka he kastavatkin saksaksi. Te kastatte uudestaan myös ne, jotka me olemme kastaneet saksaksi, ikään kuin meidän pappiemme saksaksi toimittama kaste ei olisi yhtä pätevä kuin naisten saksaksi toimittama kaste. Näin on äskettäin menetellyt myös tuo Leipzigin läskipää Mühlhausenissa, vaikkei paavi ole milloinkaan käskenyt, että kaste tulisi toimittaa ainoastaan latinaksi tai jollain muulla määrätyllä kielellä.

Teille siis käy aivan oikein. Uudestikastamista te haluatte, siispä te saatte keskuuteenne uudestikastajia yllin kyllin. Miksi te ette halua sietää heitä, vaikka itsekin toimitte vastoin paavia, omaa opettajaanne ja mestarianne?

Nyt en kuitenkaan kirjoita siitä, miten väärin teikäläiset toimivat kastaessaan uudestaan. Teidän häpeänne on tosin kahta kauheampi, koska te kastaessanne uudestaan samalla vastustatte omaa epäjumalaanne paavia. Opettaja ja oppilas ovat siis eri mieltä. En nyt kuitenkaan tahdo puhua tästä enempää. Sen sijaan tahdon tehdä teille palveluksen ryhtymällä taas paavilaiseksi ja hännystelemällä paavia. Rakkaat hurmahenkeni tulevat nimittäin joka tapauksessa sanomaan ja he sanovatkin jo minusta, että minä vain kyyristelen ja nöyristelen paavin edessä. Heidän mielestään jokaisen, joka ei kuulu heidän hulluun hurmaseuraansa, täytyy muka olla uusi paavilainen.

Ensiksikin kuulen ja näen, että muutamat kastavat uudestaan, jotta he näin voisivat kiusata paavia — he kun eivät voi ottaa antikristukselta mitään vastaan. Samoin myös sakramentin viholliset haluavat uskoa pelkkään leipään ja viiniin, muka paavin kiusaksi. Näin he luulevat kukistavansa koko paavikunnan. Tämä on tosi heikko perustelu, eivätkä he voi rakentaa sen varaan yhtään mitään hyvää. Näin menetellessään heidän pitäisi kieltää koko pyhä Raamattu ja saarnavirka, sillä sen kaiken me olemme saaneet paavilta. Meidän pitäisi varmaan kyhätä kokoon uusi pyhä Raamattu. Vanha testamenttikin meidän pitäisi hylätä, ettei meillä vain olisi mitään epäuskoisilta juutalaisilta saatua. Minkä vuoksi he sitten päivittäin ottavat vastaan rahaa ja omaisuutta? Onhan se voinut kuulua petollisille ihmisille, paaville, turkkilaisille tai harhaoppisille. Myös niistä heidän pitäisi luopua, jos he kerran eivät halua vastaanottaa mitään petollisilta ihmisiltä.

Kaikki tämä on narrinpeliä. Vaikka Kristus arvostelikin juutalaisten fariseusten ja kirjanoppineiden väärinkäytöksiä, hän ei silti hylännyt kaikkia heidän tapojaan ja opetuksiaan, Matteuksen evankeliumin 23. luku (Matt. 23:3). Me taas tunnustamme, että paavikunnassa on paljon hyvää ja kristillistä. Onpa siellä kaikki kristilliset aarteet, ja juuri sieltä mekin olemme ne saaneet.

Me nimittäin tunnustamme, että paavikunnassa on oikea pyhä Raamattu, oikea kaste, oikea alttarin sakramentti, oikeat syntien anteeksiantamisen avaimet, oikea saarnavirka, oikea katekismus, johon kuuluvat Isä meidän -rukous, kymmenen käskyä ja uskontunnustus. Vaikka paavi ankarasti tuomitseekin meidät harhaoppisiksi, tunnustaa hänkin puolestaan samalla tavalla, että meillä ja myös kaikilla harhaoppisilla on pyhä Raamattu, kaste, avaimet, katekismus jne.

"Miksi sinä nyt noin liehittelet paavia?" Onko se muka liehittelyä, kun sanon, mitä paavilla ja meillä on yhteistä? Niin hänkin liehittelee meitä ja harhaoppisia sanoessaan, mitä meillä on hänen kanssaan yhteistä. Minäpä tahdon liehitellä vielä enemmän, vaikkei siitä olekaan minulle mitään hyötyä. Minun mielestäni paavin alaisuudessa on oikea kristikunta, se on jopa kristikunnan ja monien hurskaitten pyhien oikea perikuva. Minunko pitäisi lopettaa liehitteleminen!

Kuulepa itse, mitä pyhä Paavali sanoo tessalonikalaisille (2. Tess. 2:4): "Antikristus istuu Jumalan temppelissä." Jos siis paavi, niin kuin minä uskon, on oikea antikristus, niin ei hän suinkaan istu eikä hallitse missään perkeleen tallissa, vaan Jumalan temppelissä. Voit olla varma, ettei hän istu siellä, missä on pelkkiä perkeleitä ja epäuskoisia ja mistä Kristus ja kristikunta ovat poissa. Hänen kuuluu nimittäin olla vastakristus, ja sen vuoksi hänen täytyy olla kristittyjen keskuudessa. Ja koska hän istuu ja hallitsee siellä, hänen vallassaan täytyy olla kristittyjä. Eihän Jumalan temppeliksi kutsuta kivikasaa, vaan pyhää kristikuntaa, jota hän hallitsee, 1. korinttolaiskirje (1. Kor. 3:17).

Paavin vallan alla olevan kristikunnan täytyy siis varmasti olla Kristuksen ruumis ja jäsen. Jos se on hänen ruumiinsa, niin sillä on oikea henki, evankeliumi, usko, kaste, (alttarin) sakramentti, avaimet, saarnavirka, rukous, pyhä Raamattu ja kaikki, mitä kristikunnalla tulee olla. Me kaikki olemme vielä paavin vallan alla ja silti me olemme saaneet nämä kristittyjen aarteet sieltä.

Martti Luther: Uudestikastamisesta (v. 1528)

Vaikka he (uudestikastajat, Hujasen huomautus) pystyisivätkin varmasti osoittamaan, että lapset ovat kasteessa ilman uskoa (mitä Lutherin mielestä uudestikastajat eivät kykene tekemään, Hujasen huomautus), sillä ei olisi minun mielestäni mitään merkitystä. Haluaisin silloinkin mielelläni tietää, millä perusteella he arvelevat todistavansa, että lapset olisi kastettava uudestaan, jos he myöhemmin uskovat tai tunnustavat uskonsa. Ei nimittäin riitä, että he sanovat: "Lapset on kastettu ilman uskoa, sen vuoksi heidät on kastettava uudelleen." Heidän on myös perusteltava väitteensä.

Sinä sanot ehkä: "Kaste on väärä." Entä sitten, onhan se joka tapauksessa kaste. Itsessään se on aivan oikea kaste, siitä huolimatta, vaikka se olisikin otettu väärin vastaan. Sillä sanat on lausuttu ja kaikki, mikä kasteeseen kuuluu, on tehty yhtä täydellisesti kuin silloin, kun usko on läsnä. Jos joku asia on itsessään oikea, niin ei sitä ole sen vuoksi toistettava, että se on otettu väärin vastaan. Poistettakoon vääryys, niin kaikki tulee oikeaksi ilman toistamistakin. Abusus non tollit substantiam, imo confirmat substantiam. Väärinkäyttö ei muuta asian olemusta; ilman olemusta ei voi olla edes väärinkäyttöä.

Jos nyt usko tulisi vasta kymmenen vuotta kasteen jälkeen, miksi silloin olisi kastettava uudestaan. Onhan kasteessa tapahtunut kaikki tarpeellinen ja se on toimitettu oikein. Nyt kastettu vain uskoo kuten kaste vaatii. Eihän usko ole kastetta varten, vaan kaste on uskoa varten. Kun siis usko tulee, silloin kaste tulee täydelliseksi, ja uudestikastaminen on turhaa.

Aivan samoin käy silloin, kun tyttö menee jonkun miehen kanssa naimisiin vasten tahtoaan ja täysin vailla aviollista kiintymystä mieheen. Jumalan silmissä hän tuskin on miehensä aviovaimo. Kaksi vuotta myöhemmin hän kuitenkin alkaa rakastaa aviomiestään. Onko heidän silloin mentävä uudestaan kihloihin ja naimisiin? Onko nyt järjestettävä uudet hääjuhlat? Onko ensimmäistä kihlausta ja vihkimistä pidettävä turhana vain sen vuoksi, ettei hän heti ollut uskollinen aviovaimo? Varmaan monet pitäisivät sinua hulluna. Onhan nyt kaikki kunnossa, koska hän on muuttunut ja kiintynyt siihen mieheen, josta hän ei aiemmin välittänyt.

Entäpä jos aikuinen ihminen vilpillisesti menee kasteelle ja sitten vuoden kuluttua tulee uskoon. Olisitko, ystävä hyvä, sitä mieltä, että tällainen ihminen pitäisi kastaa uudelleen? Hän on ottanut oikean kasteen väärin vastaan. Tarkoitatko sinä, että hänen vääryytensä tekee kasteen vääräksi ja että inhimillinen väärinkäyttö ja pahuus ovat voimakkaampia kuin Jumalan hyvä ja tuhoutumaton järjestys?

Jumala teki liiton Israelin kansan kanssa Siinain vuorella. Monet ottivat kuitenkin tämän liiton vastaan väärin ja ilman uskoa. Kun nyt nämä samat ihmiset myöhemmin tulivat uskoon, onko tämä liitto sen vuoksi ollut väärä? Vai mitä sanot, ystävä hyvä? Täytyisikö Jumalan jokaista varten tulla uudestaan Siinain vuorelle ja solmia uusi liitto?

Samalla tavalla Jumala antaa saarnata kymmentä käskyään. Mutta koska muutamat ihmiset ymmärtävät ne vain korvillaan eli siis täysin väärin, niin eivätkö ne muka enää olekaan kymmenen käskyä. Nyt ne eivät enää kelpaa mihinkään, ja Jumalan täytyy antaa uudet kymmenen käskyä entisten tilalle. Se ei enää riitä, että ihmiset tekisivät oikean parannuksen ja pitäisivät entiset kymmenen käskyä. Sepä vasta olisikin merkillinen juttu, että iankaikkisesti pysyvä Jumalan sana pitäisi muuttaa ja uudistaa yhtä usein kuin ihmiset muuttuvat ja uudistuvat. Sehän pysyy muuttumattomana ja samana sen vuoksi, että niillä, jotka nyt luopuvat siitä eivätkä pysy siinä, olisi luja kallio, jolle he voisivat palata ja jolla he voisivat pysyä.

Entäpä jos alamaiset tekevät uskollisuudenvalan hallitsijalleen vain siinä tarkoituksessa, että pääsisivät surmaamaan hänet, mutta kolmen päivän kuluttua he kuitenkin rupeavat katumaan ja vakuuttavat sydämestään olevansa kuuliaisia. Sano, ystävä hyvä, onko nyt taas tarpeen tehdä uusi ja toinen uskollisuudenvala? Ei tietenkään, koska he nyt rehellisesti pitävät sen valan, jonka he aikoinaan vannoivat vilpillisesti.

Jos me seuraisimme heidän tahtoaan, meillä riittäisi kastamista joka hetkeksi. Minä voisin ottaa tämän raamatunlauseen "joka uskoo" omaan käyttööni. Missä ikinä tapaisin kristityn, joka on langennut eikä usko, siellä minä sanoisin: "Tämä ei usko, siispä hänen kasteensa on ollut turha. Minäpä kastan hänet uudestaan." Ja jos hän lankeaisi toistamiseen, sanoisin minäkin uudelleen: "Huomaatko, hän ei usko. Sen vuoksi hänen edellinen kasteensa on turha. Hänet on nyt kastettava kolmannen kerran." Näin minä jatkaisin. Aina kun hän lankeaisi tai alkaisi epäillä uskoaan, minä sanoisin: "Hän ei usko, sen vuoksi hänen kasteensa on turha." Hänen olisi siis mentävä kasteelle yhä uudelleen ja uudelleen, kunnes hän ei enää lankeaisi eikä luopuisi uskosta. Näin hän noudattaisi tätä raamatunlausetta "joka uskoo". Sanohan minulle, tulisiko kukaan kristitty milloinkaan kastetuksi riittävän usein ja saisiko kukaan lopullista varmuutta omasta kasteestaan?

Kaste kyllä pysyy oikeana ja riittävänä, vaikka kristitty luopuisi uskosta ja tekisi syntiä tuhat kertaa vuodessa. Riittää, että hän jälleen tekee oikean parannuksen ja uskoo. Ei häntä pidä aina kastaa uudelleen. Miksei siis ensimmäinen kaste olisi riittävä ja oikea, jos kristitty myöhemmin tulee oikeaan uskoon? Jos kaste on ilman uskoa, niin se on ilman uskoa, eikä sillä ole mitään väliä, puuttuuko usko ennen kastetta vai sen jälkeen. Mutta jos kaste on ilman uskoa, niin uudestikastajat haluavat tällä raamatunlauseella "joka uskoo" narrata meidät muuttamaan kasteen olemuksen.

Vaikka siis uudestikastajat pystyisivätkin todistamaan oikeaksi sen näkemyksensä, etteivät pienet lapset usko (mitä he eivät pysty tekemään), niin he eivät minun mielestäni olisi osoittaneet sen enempää kuin että oikeaa, Jumalan asettamaa kastetta ei ole otettu vastaan oikein, vaan väärin. Mutta se joka osoittaa ainoastaan väärinkäytön, osoittaa vain sen, että oikaisun tulee koskea väärinkäyttöä eikä asian olemusta. Väärinkäyttö ei nimittäin muuta minkään asian olemusta. Kulta ei muutu oljeksi sen vuoksi, että rosvo sen varastaa ja käyttää sitä omaksi edukseen. Hopea ei muutu paperiksi sen vuoksi, että koronkiskuri keinottelee sillä vilpillisesti.

Osoittaessaan siis ainoastaan kasteen väärinkäytön, uudestikastajat toimivat Jumalaa, luontoa ja järkeä vastaan, varsinkin kun he yhdessä väärinkäytön kanssa haluavat muuttaa ja uudistaa myös kasteen. Juuri näin kaikki harhaoppiset tekevät evankeliumille. Ensin he ottavat sen vilpillisesti vastaan ja kuulevat sitä väärässä tarkoituksessa, ja sitten he rientävät muuttamaan sitä ja tekemään siitä uuden evankeliumin. Missä tahansa sinä siis tapaatkin uudestikastajia, siellä he toimivat väärin, pilkkaavat ja sättivät Jumalan järjestystä. Ihmisten vääryyksien ja väärinkäytöksien vuoksi he pitävät kastetta vääränä, vaikka he eivät pystykään osoittamaan noita ihmisten vääryyksiä ja väärinkäytöksiä.

Heidän keskuudessaan on tekojen perkele, joka puhuu uskosta, mutta tarkoittaa kuitenkin tekoja. Uskon nimellä ja varjolla hän johtaa ihmisraukkoja luottamaan tekoihin, aivan kuten meille paavin vallan alla tapahtui. Meitä vaadittiin käymään ehtoollisen sakramentilla ja näin tekemään kuuliaisuuden tekoja. Kukaan ei mennyt sakramentille ravitakseen uskoa. Kun me olimme vastaanottaneet sakramentin, silloin oli kaikki tapahtunut ja teko oli täytetty.

Myös uudestikastajat pakottavat ihmisiä luottamaan tekoihin niin, että tultuaan kastetuiksi, he luulisivat kaiken olevan oikein ja kunnossa. Näennäisesti he kyllä kerskuvat uskosta, mutta todellisuudessa he vähät välittävät siitä. Jos heidän pitäisi etukäteen olla varmoja uskosta, he eivät — kuten edellä olen jo sanonut — voisi enää milloinkaan kastaa yhtään ihmistä. Jos he vakavissaan etsisivät uskoa eivätkä luottaisi tekoihin, heidän pitäisi luopua uudestikastamisesta.

Muuttumaton Jumalan sana, joka kerran lausuttiin ensimmäisessä kasteessa, pysyy ja kestää yhä. Sen vuoksi he voivat myöhemmin uskoa siihen, jos tahtovat. Samoin he voivat myöhemmin uskossa ymmärtää sen veden, joka kasteessa vuodatettiin heidän päälleen, jos vain tahtovat. Sillä vaikka he toistelisivat tuota sanaa satakin kertaa, se on kuitenkin se sama sana, joka lausuttiin ensimmäisessä kasteessa. Sen voima ei riipu siitä, kuinka monta kertaa se lausutaan tai toistetaan, vaan siitä, että se on kerran käsketty lausumaan.

Perkele näyttää varsinaisen taituruutensa siinä, että hän kykenee pakottamaan kristityt uskonvanhurskaudesta tekojen vanhurskauteen. Samoin hän pakotti galatalaiset ja korinttilaiset luottamaan tekoihin, vaikka he olivat Kristuksessa, uskoivat vakaasti ja juoksivat hyvin, kuten pyhä Paavali kirjoittaa (Gal. 5:7).

Samalla tavalla perkele toimii myös tänään. Nähtyään että saksalaiset ovat evankeliumin välityksellä oppineet oikein tuntemaan Kristuksen ja vakaasti uskomaan häneen ja tulleet näin vanhurskaiksi Jumalan edessä, hän käy heti heidän kimppuunsa. Hän repii heidät irti tästä vanhurskaudesta ikään kuin se ei olisi mitään ja tekee heistä uudestikastajia ikään kuin he siten saavuttaisivat paremman vanhurskauden. Hän saa heidät kieltämään ensimmäisen vanhurskauden, pitämään sitä mitättömänä ja lankeamaan väärään vanhurskauteen.

Minun mielestäni me saksalaiset olemme oikeita galatalaisia ja pysymme galatalaisina. Sillä joka kastattaa itsensä uudelleen, hän kumoaa tällä teollaan ensimmäisen uskonsa ja vanhurskautensa. Näin hän syyllistyy syntiin, kiroukseen ja kaikkein kauheimpaan tekoon. Sanoohan pyhä Paavalikin, että galatalaiset ovat joutuneet eroon Kristuksesta, ovatpa tehneet Kristuksesta synnin palvelijan ympärileikkauttamalla itsensä (Gal. 5:4).

Kaiken tämän saatana tekee meitä vastaan saattaakseen meidän oppimme epäilyksenalaiseksi, ikään kuin meillä ei voisi olla oikeaa henkeä eikä oppia, koska meitä ei muka ole kastettu oikein. Mutta hedelmistään puu tunnetaan (Matt. 7:16–18). Sillä ei paavikunnassa eikä missään lahkossa ole meidän tietämämme mukaan sellaisia miehiä, jotka tuntisivat ja selittäisivät Raamattua yhtä väkevästi kuin muutamat meidän puolellamme Jumalan armosta tekevät, mikä ei olekaan Hengen lahjoista vähäisin, 1. korinttilaiskirjeen 12. luku. (1. Kor. 12:10).

Mutta heidän keskuudessaan me näemme oikeita perkeleen hedelmiä. Uudestikasteeseen vetoamalla muutamat heistä nimittäin karkaavat vaimonsa ja lastensa luota, jättävät talonsa ja työnsä, haluavat irtautua esivallasta ja niin edelleen. Mutta pyhä Paavali opettaa, että se joka ei pidä huolta omaisistaan, hän on kieltänyt uskon ja on pakanaa pahempi, 1. Timoteuskirjeen 5. luku (1. Tim. 5:8). Ensimmäisen korinttilaiskirjeen 7. luvussa (1. Kor. 7:13) hän sanoo myös, ettei uskovan aviopuolison pidä erota epäuskoisesta. Myös Kristus haluaa säilyttää avioliiton erottamattomana, paitsi jos huoruus antaa siihen aiheen (Matt. 19:9).

Meidän henkemme taas sallii ja jopa käskee meitä säilyttämään kaikki säädyt, kunnioittamaan niitä ja harjoittamaan uskoa rauhassa ja rakkaudessa (Gal. 5:6) niin, ettei mitään kapinaa eikä vastarintaa voida lukea meidän oppimme syyksi. Paavilaiset tosin syyttävät valheellisesti meitä kaiken maailman pahuuksista. Mutta kaikilla asioilla on oma tuomarinsa, heilläkin heidän omatuntonsa.

Martti Luther: Galatalaiskirjeen selitys

Paavilaiset ja kasteenuusijat näet ovat nykyään, vaikka sen puheissaan kieltävätkin, yksimielisesti Jumalan seurakuntaa vastaan siinä käsityksessään, että Jumalan teko riippuu henkilön ansiollisuudesta. Näinhän kasteenuusijat opettavat: Kaste ei ole mitään, ellei henkilö ole uskovainen. Tästä peruslauseesta, niinkuin sitä sanotaan, seuraa välttämättä: mikään Jumalan teko ei ole mitään, ellei ihminen ole hyvä. Mutta kastehan on Jumalan teko; paha ihminen kuitenkin muka saa aikaan sen, ettei se olekaan Jumalan tekoa.

Sanotusta johtuu edelleen: avioliitto, esivalta ja palvelusasema ovat Jumalan tekoja, mutta koska ihmiset ovat pahoja, ei mikään näistä ole Jumalan tekoa. Jumalattomilla on vallassaan aurinko, kuu, maa, vesi, ilma ja kaikki, mikä on ihmisen vallanalaisuuteen annettu; mutta koska he ovat jumalattomia eikä hurskaita, ei siis aurinko ole aurinko, eivät myöskään kuu, maa, vesi eikä ilma ole sitä mitä ovat. Heillä itsellään, kasteenuusijoilla, oli ennen kasteensa uusimista ruumiit ja sielut; mutta koska he eivät olleet hurskaita, ei heillä siis ollutkaan todellisia ruumiita ja sieluja. Samoin eivät heidän vanhempansa ole olleet todellisia aviopuolisoita - niinkuin he myöntävät - koska näitä ei oltu uudestaan kastettu; kasteenuusijat itse siis ovat kaikki äpärälapsia, ja heidän vanhempansa ovat olleet avionrikkojia ja huorintekijöitä! Siitä huolimatta he omistavat perinnökseen vanhempiensa omaisuuden, vaikka myöntävät olevansa äpäriä ja perillisiksi kelpaamattomia.

Ken tästä ei huomaisi kasteenuusijoiden olevan — ei riivattuja ihmisiä vaan — perkeleitä, heitä vielä häijympien perkeleiden riivaamia? Niin ikään paavilaiset eivät vieläkään lakkaa armoa vastaan tähdentämästä tekoja ja henkilön arvollisuutta, ja tehokkaasti, ainakin sanoissa, auttamasta veljiään, kasteenuusijoita. Ovathan nämä ketut hännistään yhdessä (Tuom. 15:4), vaikka päät ovat erillään. Ulkonaisesti paavilaiset ovat olevinaan kasteenuusijoiden kovia vihollisia, vaikka he sisäisesti ovat aivan samaa mieltä opettaessaan ja puolustautuessaan ainoata Vapahtajaa, Kristusta vastaan, joka yksin on meidän vanhurskautemme (Jer. 23:6; Jer. 33:16). Pysyköön siis, ken voi, vahvana tässä ainokaisessa opinkohdassa. Muiden, haaksirikkoisten, meidän täytyy antaa ajelehtia meren ja tuulen mukana, kunnes palaavat laivaan tahi uivat rantaan. Mutta kasteenuusijoista toiste enemmän, jos Herra Kristus suo. Amen.


Kotisivulleni | Muut kirjoitukseni | Kirjoitukseni alkuun