 |
Faktakorttini:
Virallinen nimi: Ceriinan Garibaldi
Kutsumanimi: Tico
Rekisterinumero: FIN29309/04
Rotu: pinseri
Sukupuoli: uros
Väri: black&tan
Syntymäaika: 12.5.2004
Korkeus:
Paino:
Isä: Lilla Enebys Victory for Ceriinan
Emä: Ceriinan Adele
Kasvattaja: Anja Nikkonen, Tuusula
Omistaja: Elina Syri, Kokkola
Mistä kaikki alkoi:
Olin kuulemma kauan kaivattu ja kovasti odotettu kaveri emännälleni,
jonka nuoruus oli omistettu koirakirjoille ja eri rotuihin
tutustumiselle. Rotuvaihtoehtoja oli aluksi uskomattoman monta ja
muutamat vaihtoehdot karsiutuivat heti kättelyssä, kun niitä ehdotettiin
muille perheenjäsenille.
Iän karttuessa alkoi emännälläkin tulla vähän tolkkua tuohon rotujen
kiehtovampaakin kiehtovampaan maailmaan. Tiettyjen perusominaisuuksien
löytyessä alkoi rodutkin kummasti karsiutua ja pinserin kuva pyöri usein
hänen päässään ja tietokoneen ruudulla.
Tästä voisin sanoa oman osuuteni alkavan, eli emäntä oli niin
tohkeissaan rodun löytymisestä ja omasta koirasta, no eihän hän muuta
voinut kuin alkaa etsimään kasvattajaa. Kasvattajia "pommitettiin"
erilaisilla kysymyksillä ja heidän pentusuunnitelmia selvitettiin, jotta
löytyisi sopivin mahdollinen yhdistelmä. Emäntäni oli päätynyt (eikä
minua harmita sitten yhtään, että näin kävi) Ceriinan kenneliin, jossa
häneen - ensikertalaisena - suhtauduttiin erittäin mukavasti ja
asiantuntevalta kasvattajalta sai (ja saa) erinomaisia neuvoja ja
vinkkejä.
Reilun puolen vuoden odottelun jälkeen koitti emäntäni ehkä jännittävin
hetki, jolloin kasvattajani kertoi minun ja sisarusteni syntyneen. Hän
seurasi tarkasti elämäni alkuhetkiä ja odotteli kovasti jo heinäkuun
alkua, jolloin näkisi minut ensimmäisen kerran elävänä. Vihdoin koitti
se kaunis, aurinkoinen päivä, jolloin emäntäni yhdessä vanhempiensa
kanssa tuli hakemaan minua kaukaa pohjoisesta. Aluksi minua ei olisi
voinut vähempääkään kiinnostaa uudet tulokkaat, vaan viihdyin paremmin
sisarusten kanssa, jotka myös odottelivat uusia perheitään. Edessä oli
yli 450 km automatka, joka pienen erimielisyys -kohtaukseni takia alkoi
hieman tökkien, mutta minkäs teet.. Loppujen lopuksi huomasin, että tämä
porukka oli tosi mukavaa, joten rentouduin melkein saman tien ja nautin
piiiitkästä kotimatkasta.
Nykyään olen oikea mammanpoika, osaan nauttia arjen pienistä ja suurista
hetkistä. Tykkään erityisesti leikkimisestä, riehumisesta, tytöistä (ja
pojista), makkarasta ja muista herkuista sekä kaikesta mukavasta
touhuilusta emäntäni kanssa. Kyllä se koiran elämä onkin helppoa! (En
tosin tiedä mitä mieltä emäntäni on tuosta asiasta..)
|
