Jänislajit Suomessa

Suomen luonnonvaraisessa nisäkäslajistossa on kaksi jänisten heimoon kuuluvaa lajia: metsäjänis(Lepus timidus) ja rusakko (Lepus Europeus). Sekä metsäjänis , että rusakko kuuluvat eniten metsästettyjen riistalajien joukkoon.

Metsäjänistä havaitaan kaikkialla Suomessa. Rusakon levinneisyysraja kulkee Oulu-Iisalmi-Joensuu-linjalla. Yksittäisiä esiintymisalueita on pohjoisempanakin, etenkin Perämeren rannikkoalueella. Rusakon esiintymisen painopiste on kuitenkin selvästi eteläisimmässä Suomessa. Myös Etelä-Pohjanmaalla on voimakas rusakkokanta.

Täysikasvuisen metsäjäniksen pituus vaihtelee välillä 50-60 cm ja paino 2,5-3,5 kg. Rusakko on metsäjänistä selvästi kookkaampi. Sen ruumiinpituus on normaalisti lähes 70 cm ja paino 3,5-4,5 kg. Vanha rusakko saattaa painaa jopa liki 10 kiloa. Molemmilla lajeilla yksilöiden väliset koko erot ovat varsin suuria.

Parhaiten metsäjäniksen ja rusakon erottaa toisistaan korvien ja hännän pituus. Rusakolla korvat ylttävät eteen käännettyinä kuonon kohdalla vastakkain. Samoin häntä on rusakolla takajalan pituinen kun taas metsäjäniksellä selvästi lyhyempi. Väritykseltään molemmat ovat kesäpuvussaan yleissävyltään ruskehtavia. Molemmilla on varsin hyvä suojaväri kesäiseen maastoon. Talveksi metsäjänis vaihtaa täysin valkeaan väritykseen lukuun ottamatta korvien ja hännän mustia kärkiä. Rusakko sen sijaan on joko samanvärinen kuin kesällä tai vaihtaa värinsä harmaaseen. Rusakon talvipuvussa on suurta vaihtelua. Talvella rusakolla on selvästi huonompi turva väristään lumisessa maastossa kuin metsäjäniksellä.

Takaisin harrastuksiin